MUU Kirjoittaa

27/07/2020
MUU kirjoittaa

Suomi on kuvataidekansaa. Kuvataidekohteiden kävijäluvut ovat huikeat 4,6 miljoonaa vuodessa. Kuvataidetta voi nähdä ympäri vuoden monenlaisissa paikoissa, vakiintuneista instituutioista pieniin gallerioihin ja pop up -näyttelyihin. Uusia, kiinnostavia näyttelytiloja perustetaan jatkuvasti. Tästä huolimatta taidetta käsitteleviä tekstejä julkaistaan mediassa yhä harvemmin.

MUU ry:n sisällä toimiva MUU kirjoittaa -työryhmä koostuu taiteilijoista, joita yhdistää kiinnostus kirjoittamiseen. Ryhmä on kokoontunut jo usean vuoden ajan pohtimaan kirjoittamisen roolia ja mahdollisuuksia nykytaiteessa. Nyt työryhmän julkaisee kirjoituksia MUUn gallerianäyttelystä sekä verkossa että galleriassa luettavaksi. Tarkoituksena on tarjota taidekritiikille luova vaihtoehto, jossa taiteilija kirjoittaa kollegansa teoksista.

Teksti: Minka Heino

Kivi, paperi, sakset. Maa, vesi, ilma?

Kävelen hiekkatiellä kohti kesänäyttelyä. Katselen ympärilleni samalla nauttien auringon lämmöstä ja valosta. Kulkiessani viereeni avautuu nupullaan oleva niitty. Heräileviä kasveja, jotka pääsevät täyteen kukoistukseensa vasta kahden tai kolmen kasvuvuoden jälkeen, jos se sallitaan.

Onoman kesänäyttely Fiskarsissa, nimeltään Niitty, käsittelee luontoa ja suhdettamme siihen eri teemojen kautta, jotka ovat vesi, maa, ilma ja metsä. Edellä kuvattu kukkaniitty on Tiina Karimaan teos, jonka nimi on Nurmikosta niityksi. Taiteilija on kylvänyt kotimaisia niittykukkia rajatulle alueelle. Teos jatkuu sisätiloissa, jossa esillä ovat akvarellein toteutetut perhoset. Nämä maalatut perhoset ikään kuin jatkavat ulkona olevaa taideteosta tuoden katsojalle tutkittavaksi ja pohdittavaksi perhosten ja niittykukkien välisen yhteyden ja ajatuksen siitä, mikä on katsojan eli ihmisen positio.

Paikkansa pääskypilven keskeltä on ottanut taiteilija Antti Yli-Tepsa, joka on lastensa kanssa taitellut kymmeniä paperisia pääskyjä, kuin paperilennokkeja, lentämään tilassa. Paperista taiten tehdyt pääskyt heijastavat varjonsa valkeaan seinään muistuttamaan katsojaa pääskyjen uhanalaisuudesta. Kokonaisuuuteen on piirretty ihminen, joka seisoo lennättämässä pääskyjä, jotka villisti liihottelevat. Tämä ihmiskuva kiinnittää teoksen mainiosti hetkeen ja mahdollisuuksiin nähdä maailma laululintujen ja onnen kautta.

Hyväntuulisen ja lempeän teoksen jälkeen sukelletaan mereen Kati Rooverin videoinstallaation (Full HD-video) Muuttuvan meren tuoksu (2020) avulla. Meri velloo seinällä ja lattialla. Lattialla oleva näyttö saa katsojan kurkkaamaan merta ylhäältä päin niin kuin uimaan kahlatessa. Kuva kertoo kuitenkin myös muuta. Meri on rajoitettu neliön muotoon. Siihen ei voi astua ja sitä ympäröi lattia. Meri on ikään kuin saavutettavissa ja samaan aikaa mahdoton saavuttaa. Videolla käsi koskettelee merilevää, jota katsoja ei voi koskettaa. Teos kuvaa muuttuvaa luontoa. Sen kaikkoamista esimerkiksi sinilevän vuoksi. Emme voi koskea, koska meri on sairas. Se haisee muuttuvan meren tuoksua. Teoskokonaisuus ei ole kuitenkaan toivoton vaan pikemmin toiveikas ja ajatuksia avaava.

Miltä ilma sitten tuoksuu? Haistammeko meren ilman kautta? Näemmekö ilman? Näemme ilmassa lentävät perhoset, ainakin toistaiseksi. Saako ilma ansaitsemansa arvostuksen, kun sitä ei voi konkreettisesti nähdä tai koskettaa?  Matterlurgy eli Helena Hunter ja Mark Peter Wright tutkivat videoteoksessaan Breath (2019) ilmassa leijuvia hiukkasia, joita ei voi ihmissilmällä nähdä. Hämmentävät muodot tulevat nähdyiksi ja jollakin tavalla koetuiksi, sillä hengitämme näitä sisäämme, keuhkoihimme, jatkuvasti. Tämä neljä minuuttia kestävä videoteos on keuhkoja kutkuttava herättäen samalla ajattelemaan ilmaa konkreettisena asiana. Mitä kaikkea emme näe ja silti ne ovat olemassa. Vaikuttamassa. Videossa on käytetty taitavasti hyödyksi tieteellistä kuvantamista, joka tekee esitetyksestä ymmärrettävästi totta.

Näyttelyn yksi merkittävämpiä asioita on se, että kokonaisuus herättelee kaikkia aisteja. Näyttely antaa ärsykkeitä teemaelementtien avulla aistikokemuksiin. Tämä ei ole meri (2020) ääniteoksessa Kochun Hu ja Erika Kelter pyytävät kuuntelemaan. Ja mitä kuuluukaan, no meri. Tämä on huijausta, sillä taiteilijat ovat äänittäneet ohiajavien autojen kohinaa. Teos herättää ristiriitaisia tunteita. On aivan eri asia seisoa meren äärellä kuin ohikiitävien autojen kupeessa. Teos on kiinnitetty kuunneltavaksi siten, että tilan nurkassa on kaksi kaiutinta erillään toisistaan. Katsoja menee kaiuttimien väliin ja kuulee kohinan. Samalla voi katsoa ikkunasta ulos ja nähdä rivin parkkeerattuja autoja kuin aaltoja.

Jos näyttelykokonaisuuden yksi anti on se, että se herättelee kaikkia aisteja, on esiin nostettava myös näyttelyn erinomaiset ripustusratkaisut. Ääniteokset on sijoitettu niin ettei kuulokkeita tarvita vaan kuulija menee kaiuttimen viereen tai alle ja kuuntelee teosta kuin vieressä puhuvaa henkilöä tai teos ikään kuin laskeutuu kuulijan korviin ylhäältä käsin. Myös videoteosten ripustusratkaisut ovat toimivia. Kuva voi olla lattialla tai olla keskellä tilaa, lähes leijaillen. Näyttely sisältää monia nerokkaita ripustusratkaisuja.

Kokonaisuus on toimiva. Teoksia on sopivasti kesänäyttelyyn ja niitä on järkevästi niin sisällä kuin ulkona. Teokset herättävät ajattelemaan luontoa ja sen monimuotoisuuden haastetta ja toivetta. Näyttelyn kuraattori ja tutkija sekä kirjoittaja Taru Elfving on luonut Fiskarisn Kuparipajaan sekä sen ympäristöön monipuolisen ja monimuotoisen teosten kokonaisuuden, joka puhuu vaativan kauniisti ympäristömme puolesta.

Kävelen hiekkatietä. Tullessani ajatukseni olivat odottavia, nyt lähtiessäni kysyviä ja pohtivia. Tullessani huomasin kasvavan kukkaniityn. Lähitessäni pohdin coctail-tikkuja. Taiteilija Päivi Alajuntti on tehnyt sitruunamelissan varsista sekä ylijäämäpaperista coctail-tikkuja. Yksi tikkurasia oli esillä suuren valkoisen seinän keskellä lähes huomaamattomana. Yhtä huomaamattomasti coctail-tikut poimitaan ostoskoriin marketin hyllyltä. Maailma muuttuu pysähtymällä ja huomaamalla. Katsomalla.

NIITTY
Niitty-kesänäyttelyn tuottaa osuuskunta ONOMA ja sen kuraattorina toimii Taru Elfving.

18.6.-30.8.2020
Avoinna päivittäin klo 11-18
Kuparipaja
Kuparivasarantie 5, 10470 Fiskars
https://onoma.fi/niitty

Liput 9/6€
Alennettu lipunhinta koskee eläkeläisiä opiskelijoita, työttömiä sekä varus- ja siviilipalvelusmiehiä.
Alle 18-vuotiailla vapaa pääsy.

Taiteilijat:
Eeva-Kaisa Ailus, Päivi Alajuntti, Upi Anttila, Luis Berríos-Negrón, Kirsti Doukas & Kristian Saarikorpi, Saara Ekström, FRAUD, Sergiu Matis & Antye Greie-Ripatti, Liinu Grönlund & Okku Nuutilainen, Antrei Hartikainen, Maarit Hirvonen, Tiina Karimaa, Erika Kelter & Kochun Hu, Ivan Kulvik, Matterlurgy, Laura Mattila & Mikko Merz, Jaakko Pakkala, Tuulia Penttilä, Milvi Pesari, Arja Renell, Kati Roover, Taru Samola, Vidha Saumya & Ali Akbar Mehta, Mirko Nikolic, Jonne Sippola, Åsa Sonjasdotter, Anna Ulff, Antti Yli-Tepsa, Katja Öhrnberg

muugalleria(a)muu.fi