Tulossa

Kikka Rytkönen: Aikaa metsässä 15/02/2020

15/02/2020

MUU kirjoittaa

Suomi on kuvataidekansaa. Kuvataidekohteiden kävijäluvut ovat huikeat 4,6 miljoonaa vuodessa. Kuvataidetta voi nähdä ympäri vuoden monenlaisissa paikoissa, vakiintuneista instituutioista pieniin gallerioihin ja pop up -näyttelyihin. Uusia, kiinnostavia näyttelytiloja perustetaan jatkuvasti. Tästä huolimatta taidetta käsitteleviä tekstejä julkaistaan mediassa yhä harvemmin.

MUU ry:n sisällä toimiva MUU kirjoittaa -työryhmä koostuu taiteilijoista, joita yhdistää kiinnostus kirjoittamiseen. Ryhmä on kokoontunut jo muutaman vuoden ajan pohtimaan kirjoittamisen roolia ja mahdollisuuksia nykytaiteessa. Nyt työryhmän julkaisee kirjoituksia MUUn gallerianäyttelystä sekä verkossa että galleriassa luettavaksi. Tarkoituksena on tarjota taidekritiikille luova vaihtoehto, jossa taiteilija kirjoittaa kollegansa teoksista.

Aikaa metsässä
Teksti: Kikka Rytkönen

Eräs mieleni suodatin on suuntautunut jo muutaman vuoden separoimaan maailmaa ilmastonmuutos edellä. Johanna Väisäsen Syvänvihreä metsä ympärilläsi -näyttelyn mainos teki vaikutuksen lyyrisen syleilevällä nimellään, johon yhdistyi kuvatoisinto Raatajat rahanalaiset klassikkomaalauksesta. Väisäsen mediainstallaatio toimii meditaationa, yhden hengen retriittinä metsään, maisemaan ja luonnon muuttuvaan tilaan.

Galleriatilassa on kaksikanavainen metsävideoteos, joka uppoaa kaarevamuotoiseen, koko seinän himeränvihreällä tussilla hallaharsolle maalattuun kehikkoon. Sen takana on muutama valo. Studiotilan Kuoriaisharmoni -installaatio elää omaa elämäänsä yhdistäen vanhan kauniin, kulununeen urkuharmonin ja sen äänen videossa ahertavien ruusukuoriaisten ”allegoriseen taisteluun” aikaa nähneiden shakkinappuloiden kanssa. Näyttelytiedotteessa mainitaan tutkijoiden nauhoittamat stressattujen kasvien ultraäänet, jotka vertautuvat kuoriaisten rapinoihin ja urkuharmonin ihmiskorvin kuultavaan ääntelyyn. Kävijä saa tuottaa harmonilla omia ääniä.

”Idea metsästä on ristiriidassa todellisuuden kanssa”, sitä määrittävät elintasoomme vaikuttavat taloudelliset intressit. Näyttely kysyy, miten paljon metsän ideaa määrittää kultakauden kuvasto. Joillakin klassisilla teoksilla on jonkinlainen koskettava vaikutus, joka heilauttaa niin kuin Väisäsen näyttelymainoksen kuvatoisinto maalauksesta Raatajat rahanalaiset merkityksellisine nimineen. Metsän, maiseman polttaminen, palaminen saa tässä ajassa traagisia merkityksiä. 1893 piikatyttö sai ruokapalkkaa kaskenpoltosta, joka muokkasi maata hedelmällisemmäksi viljelyyn. Metsän poltto nykyajassa tuhoaa hiilinieluja, vähentää kasvien ja eläinten luontaisia elinympäristöjä.

Raatajat rahanalaiset on hyvinkin käytetty kuva, kaikille tuttu. Siksi mietin sen merkitysten kuormittuneisuutta teoksessa. Toisaalta se on juuri se, jonka kaikki – jos mitään – kolmesta käytetystä teoksesta tuntevat. Nimensä puolesta se laajentaa merkityksiä talouteen, kuvana tiivistää vapaana kasvavan omalakisen luonnon ja ihmisen muokkauksen suhteen.

Videon kaksi muuta rinnastusta kulta-ajan teoksiin ovat Haavoittunut enkeli ja Isän kuolema. Video luo useita viittauksia luonnon museoitumiseen, tilanteeseen, jossa siitä on jäljellä höyrystynyt, osin katostaan romahtanut suuri kasvihuone, jonka sisällä istuu eksyneen oloinen ihminen. Toisessa kohdassa vapaana liplattava, hitaasti virtaava jokinäkymä esiintyy rinnakkaiskuvana onton kasvihuoneen tyhjän ulkoaltaan reunalla kykkivään ihmiseen. Massiivisen, hylätyn kasvihuoneen rikottujen seinien lasinpalat ratisevat kameran kuljettajan jalkojen alla. Aktiivinen rakennus, elävän luonnon säilytys- ja kasvupaikka on tyhjentynyt, tarpeeton, rikottu.

Hugo Simbergin enkelit, kaksi teinityttöä, kulkevat kuvaan työntäen kaupan ostoskärryä, jossa on koulujen kokoelmista tuttuja täytettyjä lintuja. He sovittelevat niitä kerrostalon seinän betoniin kuvioituihin kaksiulotteisiin puihin. He ovat ne enkelit, joille sukupolvemme jättää perinnöksi sen, mitä maailman valtaapitäjien päätösten pohjalta metsistä ja sen elävistä jää.

Eniten esiintyvä toisintokuva on rannassa makaava liikkumaton mies vierellään pinkkiä nestettä sisältävä pullo, rinnastus kuopiolaistaiteilija Juho Rissasen Isän kuolema -maalaukseen. Lieneekö kaikkein raadollisin visio luonnon hitaan kuoleman, siitä vieraantumisen, vaikutuksesta ihmiseen?

Eero Järnefeltin Kalevalasta lainaama ”raataja rahanalainen” saa leipänsä työstä, jota tekee yhteistyössä, kohtuudella luontoa muokaten. Rahan käskyvallan arvojen alla ihminen vieraantuu luonnosta, metsästä, häntä kohdellaan – luontona – yhtäläisen huonosti kuin pahimmassa tapauksessa häntä ympäröivää luontoa. Molemmat ovat välikappaleita talouskasvulle, voiton tavoittelulle. Luonto on luonnosta irti. Videon vesimaisemassa makaa syrjäytynyt Lasolia juonut lamaantunut ihminen. Ihminen on se lamaantunut, kuollut elävän, hitaasti virtaavan veden, laskeutuvan lumisateen kauneuden keskellä.

Kameran kuljetuksen kauniin mäntyisen harjun läpi aamu- tai iltaruskon valossa voi yhdistää muinaissuomalaiseen maailmankatsomukseen. Kuvassa maasta kasvavat puut näkyvät peilikuvinaan, yhdistyvät pylväiköksi, maa ilmestyy katoksi kuvan yläreunaan. Ylinen ja alinen maailma yhtyvät valoltaan ja väriltään henkeäsalpaavan kauniiksi tilaksi, joka tuntuu ottavan katsojan sisäänsä.

Syvänvihreä metsä ympärilläsi -teos dokumentoi vesiä, tykkylumisia puita, harjulta näkyvän saarimaiseman, sumuisen loivan kaartuvapiirteisen talvimaiseman harmoniassaan. Luetun tekstin tahti noudattaa luonnon hitautta, rauhaa ja siksi vaikuttaa meditatiivisesti yhdessä galleriatilaan luodun metsän, naavan värisen ympäristön kanssa. Hiljaisuutta on paljon. Tekstit ovat yhdistelmä omakohtaisia luontokokemuksia, -kuvauksia ja muistoja, joihin yhdistyy tiedetekstiä puiden hajoamisesta eriluonteisten sienien työnä. Luonnon kiertokulkua kuvataan monesta näkökulmasta vuodenaikojen vaihtumisesta kasvien elämänkulusta. Käärmeen on ihminen tappanut ja laittanut pulloon.

Ihmisen interventio näkyy joihinkin maisemiin tuotettuina turkoosin, ultramariinin ja lilan värisinä savuina. Elävän metsän muuttumisena metsätieksi, joka kulkee tukkipinojen läpi. Savut luovat mystistä tunnelmaa, nousevat ja häviävät ilmaan. Kaskenkaatajaa ympäröi kaadettu metsäläntti kantoineen, taustalla suomalainen kansallismaisema.

Teos on viisas ylistys metsän, maiseman kauneudelle ja herkkyydelle. Se vihjaa hienovaraisesti elävän hiipumisen mahdollisuudesta. Pahoinvoinnista, ajasta joka kulkee eteen- ja taaksepäin, etu- ja takaperin niin kuin videon harjua kiipeävät miehet.

Koska suomalaisille ennen niin olennainen läheinen luontosuhde ei välttämättä enää koske suurta osaa ihmisistä, Väisäsen Syvänvihreä metsä ympärilläsi on arvokas syvän luontokokemuksen kuvaus. Se on omakohtainen, dokumentoitu, kulttuurisesti ja ajallisesti monikerroksinen.

Toivon, että teos osuu monen koettavaksi. Se olisi otollinen keskustelunavaaja luontosuhteesta, ilmastonmuutoksesta vaikkapa varttuneiden koululaisten ympäristötiedon ja kuvataiteen opinnoissa.

Johanna Väisänen: SYVÄNVIHREÄ METSÄ YMPÄRILLÄSI / MUU Galleria, Lönnrotinkatu 33 Helsinki, 18.1.-23.2.2020
Lue lisää!