MUU Kirjoittaa

27/07/2020
MUU kirjoittaa:

MUU KIRJOITTAA Suomen kiinnostavissa kesäkohteissa 2020 – Juhani Räisänen vieraili taidelaitos Haihatuksessa, Joutsassa.

Suomi on kuvataidekansaa. Kuvataidekohteiden kävijäluvut ovat huikeat 4,6 miljoonaa vuodessa. Kuvataidetta voi nähdä ympäri vuoden monenlaisissa paikoissa, vakiintuneista instituutioista pieniin gallerioihin ja pop up -näyttelyihin. Uusia, kiinnostavia näyttelytiloja perustetaan jatkuvasti. Tästä huolimatta taidetta käsitteleviä tekstejä julkaistaan mediassa yhä harvemmin.

MUU ry:n sisällä toimiva MUU kirjoittaa -työryhmä koostuu taiteilijoista, joita yhdistää kiinnostus kirjoittamiseen. Ryhmä on kokoontunut jo usean vuoden ajan pohtimaan kirjoittamisen roolia ja mahdollisuuksia nykytaiteessa. Viime aikoina työryhmä on julkaissut kirjoituksia MUUn gallerianäyttelyistä sekä verkossa että galleriassa luettavaksi, ja tänä kesänä kohteena ovat kiinnostavat taidetapahtumat eri puolilla Suomea. Tarkoituksena on tarjota taidekritiikille luova vaihtoehto, jossa taiteilija kirjoittaa kollegojensa teoksista.

HAIHATTELU HERÄTTI HENKIIN VEGEPURILAISEN

Teksti: Juhani Räisänen

Kun Marja Metsänen ja Raimo Auvinen perustivat taidelaitos Haihatuksen, oli Erkki Pirtola juuri  kokoamassa huomiota herättänyttä ITE-taidenäyttelyään vuonna 2000. Ei siis ihme, että Haihatuksessakin innostuttiin aiheesta. Nykyään Wikipedian ITE-taideartikkelissa esitellään juuri Haihatus.

Erkki Pirtola ystävineen alkoi vuosituhannen vaihteessa kiinnostua ”nykykansantaiteesta”, kuten hän ITE-taidetta kutsui, ja ryhtyi tuomaan aihetta laajasti esille. Hänelle kysymyksessä oli projekti, jossa ”keinotekoisen sivistyksen ulkokuoren alle  peittynyt kansan originelli elämänfilosofia” haluttiin vapauttaa.

Haihatus sijaitsee Nelostien varrella Joutsassa, Keski-Suomessa. Sinne on helppo löytää valtatieltä, vaikkapa pitämään taukoa puuduttavasta kesämökkimatkasta.  Näyttelytilat ovat väljät, mikä sopii koronakesään. ITE-taidetta ei talossa enää juuri mainita, nyt puhutaan Haihatuksen hengestä. Satunnaiselle kulkijalle termi jää vielä avoimeksi.

Viime syksynä Haihatuksen omistajaksi ryhtyi taiteilija ja muusikko Risto Puurunen. Onko hänellä näkemys Haihatuksen hengestä? Ainakin paikka on Puurusen johdolla siistiytynyt, ja hän on myös ryhtynyt aktiiviseen yhteistyöhön ympäristön toimijoiden kanssa. Muutosta on tapahtunut paljon, viimeisimpänä konserttisarjan aloittaminen. Ehkä uusi henki on juuri tässä.

Omistajanvaihdos on ainakin tuonut mediahuomiota, ja autoja on virrannut pihalle tasaiseen tahtiin. Ylen pääuutislähetyksestä heinäkuussa paikka sai positiivista nostetta varmaan vuosikausiksi eteenpäin. Siinä Haihatus esiteltiin hauskojen liikkuvien teosten ja tekniikan täyttämänä paikkana.

Puurunen tunnetaan ehkä eniten musiikkimiehenä, mutta työkseen hän on toiminut kuvaajana Nelosen uutisissa. Silinterihattu ja sen alta pilkistävät pitkät hiukset tuovat mieleen rock-tähden tai Duudsonit. Musiikki onkin Puuruselle läheistä, myös Haihatuksen tulevaisuuden suunnitelmissa. Uudella lavalla tullaan järjestämään säännöllisesti konsertteja. Tänä kesänä siellä esiintyy isoja ja pieniä yhtyeitä sekä myös Puurusen oma projekti, Cleaning Women. Musiikin lisäksi Puurunen tekee myös kuvataidetta. Hän on mukana taiteilijaryhmässä, joka on kiinnostunut varjoista ja camera obscura -ilmiöstä. Näitä teoksia on esillä myös Haihatuksessa, totta kai.

Hankittuaan talon viime syksynä Puurunen on kulkenut kolmen talon väliä, ohjannut talkoolaisia, ajanut traktoreita, rakentanut esiintymislavaa ja sadekatosta sekä siinä sivussa järjestelyt konsertteja ja virittänyt erilaisia yhteistyökuvioita naapureiden ja yrittäjien kanssa. Kun hampurilaiskioski oli saatu lisäämään valikoimiinsa vege-menun, oli vuorossa neuvottelut huoltoasemayrittäjän kanssa valtatien varressa olevan omakotitalon käytöstä Haihatuksen mainontaan. Lipunmyyjäksi on saatu oman kylän nuori, joka on toteuttanut näyttelystä t-paitoja, ja naapurissa asuva metallimies on värkännyt vanhasta ompelukoneesta upean käsienpesupaikan aivan lipunmyynnin viereen.

Haihatuksen uusin näyttely on nimeltään Avantgardevekkula, ja sen  kuraattorina on toiminut  taiteilija Tuomo Vuoteenoma. Hän on aiemmin toteuttanut samannimistä tapahtumaa ainakin Helsingin Oranssiklubilla ja Kanneltalossa.

Vuoteenoma on tuonut näyttelyyn kolme omaa suurikokoista teostaan. Ne ovatkin näyttelyn kiinnostavimmat teokset. Ne ovat kineettisiä veistoksia, erilaisista osista huolellisesti koottuja liikkuvia kokonaisuuksia. Yhteen teokseen kuuluu myös video, mutta kaksi muuta pärjää pelkällä liikkuvalla muodollaan. Taiteilija kylläkin kommentoi teoksiaan sanoen, että hänen on vaikea luottaa pelkkään muotoon, siksi hän liittää niihin usein myös tarinan. Samalla kysymyksessä on kritiikki muodon itseisarvoa kohtaan taideteoksissa.

Vuoteenoman teokset ovat nimeltään Bisnonna, Omenankuorija ja Laboratorio Ragnile. Kaksi ensimmäistä hyödyntää sähkömoottoria, kolmas kääntyilee ilmavirran vaikutuksesta ja sisältää myös videotallenteen. Omenankuorijaa voi tarkastella jopa elokuvallisena draamana ilmassa heiluvine leipäveitsineen ja vilkkuvine valoineen.

Toinen kiinnostava taiteilija on australialainen Benjamin Nozdrachev. Erityisen vaikuttava on installaatio nimeltä I can’t breathe. Siinä kellarin lattialla lainehtii mustaa nestettä ja keskelle on rakennettu vain kapea kulkuväylä osin palaneista laudoista. Vedestä kohoaa kymmeniä lähes ihmisen korkuisia käyriä puukeppejä, joissa on musta pää, muistuttaen jättikokoisia palaneita tulitikkuja. Taiteilija kertoo työn viittaavan kotimaataan järkyttäneisiin maastopaloihin.

Nozdrachevilla on heinäkuun ajan näyttely myös Helsingin Lapinlahdessa, galleria Kujassa. Siellä hänen tyylinsä pääsee jopa paremmin oikeuksiinsa kuin Haihatuksen hieman rauhattomassa ympäristössä.

Vielä kannattaa mainita Jaakko Mattilan melamiinilevylle tehdyt isot alkydimaalaukset. Mattilan kirjoittama esittely on hauska ja tuntuu parodioivan kryptisiä näyttelytekstejä. Hän kirjoittaa: ”Mattilan teokset tutkivat valon aksiaalista luonnetta käyttämällä likvidiä happorealistista luonnon ja illuusion muodostamaa menetelmää. Tämä manifestoituu konseptein taiteen kautta konstruktivistisiin tutkielmiin…”

HAIHATUS: AVANTGARDEVEKKULA

27.6.-16.8.2020, ke-su 11-18

Haihatus, Jousitie 68-70, 19650 Joutsa

https://haihatus.fi

Liput: 12 / 10 / 3 euroa

Mukana näyttelyssä ovat taiteilijat:

Sakari Kannosto, Pauliina Turakka Purhonen, Petri Eskelinen, Maippi Ketola, Ville Vuorenmaa, Pauli Ahopelto, Katri Sipiläinen, Jaakko Mattila, Antti-Ville Reinikainen, Sorbus -kollektiivi, Heidi Kesti, Mari Metsämäki, Tero Jartti, Panu Ollikainen, Jari Johannes, Esa Mattila, Kaisa Vigman, Kalle Turakka Purhonen, Absurdistit -kollektiivi, Kokeellisen elektroniikan seura, Benjamin Phillips Nozdrachev, Käivä, Ninni Luhtasaari, Antti Immonen, Jyrki Nissinen, Elliina Peltoniemi, Mikko Haiko, Risto Puurunen ja Kinobox Obscura sekä kuraattori Vuoteenoma

muugalleria(a)muu.fi