Juan Kasarin töiden taustalla on ajatus yhteiskunnan arvojen muuttumisesta konservatiivisempaan suuntaan. Näennäisesti edistyksellinen ja vapaa yhteiskunta turvautuu entistä enemmän vanhoihin arvoihin.

Teosten lähtökohtina olleista valokuvista on työskentelyprosessissa syntynyt akvarelli- ja sekatekniikkateoksia. Värivedostuksen kautta ne palaavat valokuvamaiseen muotoon. Töissä esiintyy ikääntyneitä, valkoisia miehiä pelaamassa krokettia keskenään. Kaikki tapahtumat ja keskustelut kentällä ja kentän laidalla ovat tiukasti sidottuja sääntöihin ja etikettikaavaan. Miehillä ja naisilla on selkeät roolit pelitapahtumassa.

Teosten värimaailma heijastelee perinteistä akvarellimaalauksen mallia. Kuvat ovat tunnelmaltaan rauhallisia ja tasapainoisia, hieman unenomaisia ja kaukaisia.

Sekatekniikka töiden ohella näyttelyssä on video- ja ääni-installaatio. Juan Kasarin aikaisemmat videoteokset ovat pääosin käsittelleet ihmisten välistä kommunikaatiota ja ihmisen suhdetta yhteiskuntaan käyttäen musiikkivideomaisia ja ironisia keinoja. Näyttelyssä oleva video poikkeaa Kasarin aikaisemmista teoksista. Hidastempoisessa videossa kamera on paikallaan ja itse tapahtumia on hyvin vähän. Liikkuva ”videomaalaus” on tärkeä osa koko näyttelyä ja sen tunnelmaa.

Ääniteos muodostuu kroketin pelaamisen äänistä sekä keskustelunpätkistä kentällä ja sen laidalla.