MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

RSS Artists’ Association MUU

Johanna Lonka: Saalista -veistosinstallaatioita

Johanna Lonka: Loukuttomat, yksityiskohta, 2015

Johanna Lonka: Loukuttomat, yksityiskohta, 2015

7.10.-6.11.2016
MUU Kaapeli

https://www.facebook.com/events/687238904766772/

SAALISTA jatkaa Johanna Longan sarjaa kuvaelmia joille muuntuvat eliöt toimivat esikuvina. Lajille mahdollisesti hyödylliset ominaisuudet valikoituvat samankaltaisesti kuin varhaisen taksidermian aikaan, jolloin tietoja tai valokuvia työn alla olevista raadoista ei ollut saatavilla ja täyttäjän piti luottaa intuitioonsa.

Kaupunki- ja metsäluonnossa esiintyy useita kasvi- ja eläinlajeja jotka ovat siirtyneet uusille alueille ihmisen toimien aiheuttamana. Oli kyseessä sitten tahaton tai tarkoituksellinen istutus, joskus seuraukset ovat yllättäviä. Kuuluisimpia esimerkkejä ovat eräät biologisen torjunnan projektit tai voimakkaasti leviävät koristekasvit.

Loukuttomat-teos pohjaa keskusteluun jota käydään villiytyneiden citypapukaijaparvien tiimoilta. Lintujen ilmeisen hyvän adaptaatiokyvyn lisäksi myös ihmisten eettinen näkökulma varioituu suhteessa ympäristön muuntumiseen tai hallintaan.

Kun lajinsa edustaja haaveilee selviytymisestä, söpöys tai pörröisyys lienee varmin valinta. Tätä näkemystä tukee osaltaan uutisointi tutkimusrahoituksesta. Toisaalta komea ulkomuoto tai äärimmäinen harvinaisuus voi johtaa lopulliseen katoamiseen, keräilyinnon siivittämänä.

Sammakkoeläinten lajikato on arvioitu nopeammaksi kuin muissa eläinryhmissä.

Aksolotli (Ambystoma mexicanum) on suojeltu salamanterilaji mutta kannan romahtamisen seurauksena äärimmäisen uhanalainen ja epäilty jopa hävinneeksi luonnonvaraispopulaatioina.

Aksolotlilla on söpöytensä ohella erityisiä kykyjä – vajaan yksilönkehityksen omaavana se saavuttaa sukukypsyyden jo toukkamuodossaan ja osaa myös tarvittaessa kehittää uuden raajan vaurioituneen tilalle. Eläintarhan lajiesittelyssä tiivistyy silti globaalin pelastautumissuunnitelman järjestys:

”Valtaosa aksolotleista elää ihmisen hoivissa lemmikkeinä ja koe-eläiminä. Suurin osa terraario- ja laboratorioaksolotleista on lähtöisin 33 yksilöstä, jotka tuotiin luonnosta vuonna 1864 Pariisin. Lemmikkikasvattajat ovat jalostaneet lajista luonnollisen tummanruskean värimuodon lisäksi muun muassa valkoisia ja kirjavia muotoja. Aksolotleilla tehdään tutkimusta mm. geeniekspression ja neurobiologian parissa. Vaikka lajia tutkitaan paljon, sen luonnonpopulaatiota ei ole tutkittu juuri lainkaan.”

www.korkeasaari.fi

www.iucnredlist.org

JOHANNA LONKA on tamperelainen kuvataiteilija joka työskentelee useilla tekniikoilla. Viime vuosina välineinä pääosin ovat olleet veistosinstallaatiot, piirtäminen ja ääni. Töissään hän käsittelee elollisten olioiden ominaisuuksia toden ja keksityn kehyksessä, paikkojen tai käsitteiden muuntautumista sekä ihmisen toimintaa ympäristössään. Longan teosten taustalla on usein ympäristötieteisiin liittyvä uutisointi tai dokumentit mutta työskentelyä leimaa myös löydetyn materiaalin herättämä innoitus ja leikillinen kokeilu. Ommeltujen eläinsarjojen varhaisimpia kokonaisuuksia oli Soveltumattomat vuosilta 2004-2005.

Johanna LonkaFångsten – skulpturinstallation

7.10.-6.11.2016
MUU Kaapeli

https://www.facebook.com/events/687238904766772/

SAALISTA / FÅNGSTEN fortsätter Johanna Lonkas serie tablåer där diverse organismers förändrade former fungerar som förebild. Arternas möjliga nyttiga egenskaper har blivit utvalda på samma sätt som under den tidiga taxidermins tid, när det inte gick att få tag på kunskap eller fotografier av kadaver under arbete och där uppstopparen måste lita på sina intuitioner.

I stads- och skognaturen förekommer flera växt- och djurarter som har flyttat till nya områden på grund av människans verksamhet. Även ifall det är frågan om en omedveten eller avsiktlig plantering, så kan följderna vara överraskande. De mest kända exemplen är vissa biologiskt kontrollerade projekt, eller dekorationsväxter som sprider sig kraftigt.

Verket Loukuttomat (De ofångade) bottnar i diskussionen som förs om flockar av förvildade city-papegojor. Fåglarnas tydligt goda anpassningsförmåga och människans etiska synvinkel varierar i förhållande till miljöns modifiering eller förvaltning.

När en representant i sitt slag drömmer om överlevnad, är det säkraste valet något som är sött eller rufsigt. Denna uppfattning stöds delvis av nyhetsbevakningen av forskningsbidrag. Å andra sidan kan ett vackert utseende eller extrem sällsynthet leda till att arten blir utrotad, på grund av samlar entusiasm.

Enlig en världsomfattande forskning är utplånandet av grodarter snabbare än bland andra djurarter, och orsaken till förstörelsen är inte helt klarlagd. Sötnosar finns det även i denna gruppen. Axolotin har endast naturligt upphittats i två mexikanska fjällsjöar. Arten är skyddad, men när den ena sjön sinade och som följd av kollapsen antas arten vara utrotad. Axoloti har en speciell förmåga att utseendemässigt förbli en evig tonåring – den når könsmognad i larvstadiet. Till artens märkligaste egenskap hör även konsten att generera en ny kroppsdel i stället för den skadade delen.

JOHANNA LONKA är en bildkonstnär från Tammerfors, som arbetar med flera olika tekniker. Under de senaste åren har hennes huvudsakliga redskap varit skulpturinstallationer, teckning och ljud. I sitt arbete behandlar hon levande varelser inom ramen för det verkliga och fiktiva, platser eller förändringar av begrepp, samt människans verksamhet i sin omgivning. Som bakgrund till Lonkas arbeten finn ofta nyhetsrapporteringar eller dokumentationer om miljövetenskap, men hennes verksamhet kännetecknas även av upptäckarglädjen inför nya material och lekfulla experiment. Den tidiga serien med sydda djur, Soveltumattomat (De olämpliga) är från åren 2004-2005.