MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

RSS Artists’ Association MUU

Leena Kangaskoski: Lanttu – teoksia ihmisaivoista

Leena Kangaskoski, MRI images, 2016

Leena Kangaskoski, MRI images, 2016

7.10. – 6.11.2016
MUU Studio

https://www.facebook.com/events/318276191871939/

Keväällä 2015 minulle puhkesi äkillisesti agressiivinen migreeni, jonka johdosta aivoni kuvattiin MRI:n (Magnetic Resonanse Imaging) avulla. Nyt minulla on 540 kuvaa pääni sisältä.

Saadessani kuvat käsiini ne tuntuivat tyydyttävältä tieteelliseltä todisteelta olemassaolostani. Tässä ovat minun aivoni, aivoni ajattelivat. En kuitenkaan nähnyt persoonaani liittämiäni yksilöllisiä piirteitä. Kuviin olikin tallentunut vuosituhansien saatossa muovautunut lajityypillinen apina. Sisäisen apinan kohtaaminen aiheutti tunteen jaetusta biologiastamme. Aivoissa tapahtuva liikehdintä onnistuu jotenkin synnyttämään tietoisuuden, jonka kautta koemme olevamme erillisiä ja kenties erityisiä. Tämä sama liikehdintä saa meidät unohtamaan pinnan alla olevan apinan.

Nykyään tiedämme, että vaikka biologiamme on pitänyt meidät elossa tähän päivään saakka, vanhat evolutionaariset mallit eivät ole enää täysin käyttökelpoisia. Tiedämme, että reagoimme ärsykkeisiin tietämättämme, ilman että päätös toimia tulee tietoisen ajattelumme piiriin, vaikka luulemme toimivamme rationaalisesti. Tiedämme myös, että vaikka aivoissa hermosoluilla on taipumus kulkea samoja reittejä ja muodostaa määrättyjä ratoja, voimme ohjata niitä uusille kiemuroille. Tiedämme että ajattelu muokkaa aivojen fyysisiä kytköksiä. Jos aivoissa on tilaa, ne joustavat.

Lanttu-näyttelyssä ihmettelen ihmisaivojen olemusta. Sitä aivojen liikehdintää, joka muuntuu ajatuksiksi ja käytökseksi. Liikehdintää, joka ohjaa todellisuuden tulkintaa. Aivokeloja joista osa on elastisia, osa nahistuneita, osa solmussa tai mutkalla.

Leena Kangaskoski (s. 1982) on tehnyt veistoksia, filmejä ja performansseja. Hänen viimeaikaiset teoksensa ovat olleet kineettisiä installaatiota, joissa luonnon elementit ja arkiset esineet liikehtivät muodostaen uusia kokonaisuuksia. Leena on valmistunut  Royal College of Artista Lontoossa ja Helsingissä Taideteollisesta korkeakoulusta. Hän on pitänyt useita näyttelyitä ja performansseja Helsingissä, Lontoossa, Berliinissä, Norjassa ja Vancouverissa. Kangaskoski on A Few Pointers-duon jäsen ja Muu ry:n jäsen.

Kiitokset: Riitu Uosukainen, Tatu Pohjavirta ja Matti Kangaskoski

Leena Kangaskoski
Kålrot – verk om människohjärnan 

7.10. – 6.11.2016
MUU Studio

https://www.facebook.com/events/318276191871939/

Våren 2015 fick jag plötsligt en aggressiv migrän, vilket ledde till att min hjärna skannades med hjälp av MRI (Magnetic Resonanse Imaging). Nu har jag 540 bilder som visar mitt inre huvud.

När jag fick bilderna kändes det som ett tillfredställande, vetenskapligt bevis på min existens. Här är mina hjärna, tänkte min hjärna. När jag såg dessa hjärnselfies såg jag inte kännetecken som tillhör min personlighet. På bilderna hade sparats en artspecifik apa som formats under flera årtusenden. Mötet med den inre apan förorsakade en känsla av en gemensam biologi. Rörelser i vår hjärna lyckas på något sätt skapa en medvetenhet, med vars hjälp vi upplever att vi är säregna och kanske till och med speciella. Den samma rörelsen får oss att glömma apan som finns under ytan.

Idag vet vi, trots att vår biologi har hållit oss levande till denna dagen, att gamla evolutionsmodeller inte längre är fullt användbara. Vi vet att vi reagerar på stimuli omedvetet, trots att vi tror att vi reagerar rationellt. Vi vet även att trots att hjärnans nervceller har en benägenhet att gå samma vägar och forma bestämda spår, så kan vi leda dem på nya omvägar. Vi vet att tänkandet redigerar hjärnans fysiska förbindelser. Om det finns plats i hjärnan, så är den flexibel.

I Kålrot-utställningen undrar jag över människohjärnans väsen. Hjärnans rörelse, som förändras till tankar och uppförande. Rörelser, med vars hjälp vi tolkar verkligheten. Delar av hjärnan är elastisk, en del är intorkad och en del är som knutar eller öglor. Utställningens material är bl.a. pappersporslin, som är böjlig, men som stelnar och blir som ben. Installationen förändras av osynliga och gömda små elmotorer.

LEENA KANGASKOSKI (f. 1982) har gjort skulpturer, filmer och performancer. Hennes senaste verk har varit kinetiska installationer, där element från naturen och vardagliga föremål rör sig och skapar nya helheter. Kangaskoski har examen från Royal College of Art i London och Konstindustriella högskolan i Helsinfors. Hon har haft många utställningar och performancer i Helsingfors, London, Berlin, Norge och Vancouver. Kangaskoski är medlem av A Few Pointers och MUU rf.

Tack till Riitu Uosukainen, Tatu Pohjavirta och Matti Kangaskoski.­­­Leena Kangaskoski, MRI images, 2016″ width=”300″ height=”170″ /> Leena Kangaskoski, MRI images, 2016[/caption]7.10. – 6.11.2016
MUU Studio

https://www.facebook.com/events/318276191871939/

Keväällä 2015 minulle puhkesi äkillisesti agressiivinen migreeni, jonka johdosta aivoni kuvattiin MRI:n (Magnetic Resonanse Imaging) avulla. Nyt minulla on 540 kuvaa pääni sisältä.

Saadessani kuvat käsiini ne tuntuivat tyydyttävältä tieteelliseltä todisteelta olemassaolostani. Tässä ovat minun aivoni, aivoni ajattelivat. Katsellessani näitä aivoselfieitä en kuitenkaan nähnyt persoonaani liittämiäni yksilöllisiä piirteitä. Kuviin olikin tallentunut vuosituhansien saatossa muovautunut lajityypillinen apina. Sisäisen apinan kohtaaminen aiheutti tunteen jaetusta biologiastamme. Aivoissa tapahtuva liikehdintä onnistuu jotenkin synnyttämään tietoisuuden, jonka kautta koemme olevamme erillisiä ja kenties erityisiä. Tämä sama liikehdintä saa meidät unohtamaan pinnan alla olevan apinan.

Nykyään tiedämme, että vaikka biologiamme on pitänyt meidät elossa tähän päivään saakka, vanhat evolutionaariset mallit eivät ole enää täysin käyttökelpoisia. Tiedämme, että reagoimme ärsykkeisiin tietämättämme, ilman että päätös toimia tulee tietoisen ajattelumme piiriin, vaikka luulemme toimivamme rationaalisesti. Tiedämme myös, että vaikka aivoissa hermosoluilla on taipumus kulkea samoja reittejä ja muodostaa määrättyjä ratoja, voimme ohjata niitä uusille kiemuroille. Tiedämme että ajattelu muokkaa aivojen fyysisiä kytköksiä. Jos aivoissa on tilaa, ne joustavat.

Lanttu-näyttelyssä ihmettelen ihmisaivojen olemusta. Sitä aivojen liikehdintää, joka muuntuu ajatuksiksi ja käytökseksi. Liikehdintää, joka ohjaa todellisuuden tulkintaa. Aivokeloja joista osa on elastisia, osa nahistuneita, osa solmussa tai mutkalla. Näyttelyn materiaalina on mm. paperiposliini, joka on taipuisaa, mutta jähmettyy lopulta luunkaltaiseksi. Installaatiota liikuttaa näkymättömät liikuttajat, piilossa olevat pienet sähkömoottorit.

LEENA KANGASKOSKI (s. 1982) on tehnyt veistoksia, filmejä ja performansseja. Hänen viimeaikaiset teoksensa ovat olleet kineettisiä installaatiota, joissa luonnon elementit ja arkiset esineet liikehtivät muodostaen uusia kokonaisuuksia. Leena on valmistunut  Royal College of Artista Lontoossa ja Helsingissä Taideteollisesta korkeakoulusta. Hän on pitänyt useita näyttelyitä ja performansseja Helsingissä, Lontoossa, Berliinissä, Norjassa ja Vancouverissa. Kangaskoski on A Few Pointers-duon jäsen ja Muu ry:n jäsen.

Kiitokset: Riitu Uosukainen, Tatu Pohjavirta ja Matti Kangaskoski.­­­

Leena Kangaskoski
Kålrot – verk om människohjärnan 

7.10. – 6.11.2016
MUU Studio

https://www.facebook.com/events/318276191871939/

Våren 2015 fick jag plötsligt en aggressiv migrän, vilket ledde till att min hjärna skannades med hjälp av MRI (Magnetic Resonanse Imaging). Nu har jag 540 bilder som visar mitt inre huvud.

När jag fick bilderna kändes det som ett tillfredställande, vetenskapligt bevis på min existens. Här är mina hjärna, tänkte min hjärna. När jag såg dessa hjärnselfies såg jag inte kännetecken som tillhör min personlighet. På bilderna hade sparats en artspecifik apa som formats under flera årtusenden. Mötet med den inre apan förorsakade en känsla av en gemensam biologi. Rörelser i vår hjärna lyckas på något sätt skapa en medvetenhet, med vars hjälp vi upplever att vi är säregna och kanske till och med speciella. Den samma rörelsen får oss att glömma apan som finns under ytan.

Idag vet vi, trots att vår biologi har hållit oss levande till denna dagen, att gamla evolutionsmodeller inte längre är fullt användbara. Vi vet att vi reagerar på stimuli omedvetet, trots att vi tror att vi reagerar rationellt. Vi vet även att trots att hjärnans nervceller har en benägenhet att gå samma vägar och forma bestämda spår, så kan vi leda dem på nya omvägar. Vi vet att tänkandet redigerar hjärnans fysiska förbindelser. Om det finns plats i hjärnan, så är den flexibel.

I Kålrot-utställningen undrar jag över människohjärnans väsen. Hjärnans rörelse, som förändras till tankar och uppförande. Rörelser, med vars hjälp vi tolkar verkligheten. Delar av hjärnan är elastisk, en del är intorkad och en del är som knutar eller öglor. Utställningens material är bl.a. pappersporslin, som är böjlig, men som stelnar och blir som ben. Installationen förändras av osynliga och gömda små elmotorer.

LEENA KANGASKOSKI (f. 1982) har gjort skulpturer, filmer och performancer. Hennes senaste verk har varit kinetiska installationer, där element från naturen och vardagliga föremål rör sig och skapar nya helheter. Kangaskoski har examen från Royal College of Art i London och Konstindustriella högskolan i Helsinfors. Hon har haft många utställningar och performancer i Helsingfors, London, Berlin, Norge och Vancouver. Kangaskoski är medlem av A Few Pointers och MUU rf.

Tack till Riitu Uosukainen, Tatu Pohjavirta och Matti Kangaskoski.­­­kangaskoski_lanttu7.10. – 6.11.2016
MUU Studio

https://www.facebook.com/events/318276191871939/

In spring 2015, I had a sudden and aggressive migraine attack, as a result of which my brain was scanned using Magnetic Resonance Imaging (MRI). Now I am in possession of 540 images of the content of my head.

When I first handled the pictures, they seemed reassuring scientific proof of my existence. This is my brain, the brain that I think with. Looking at these brain selfies, however, I was unable to see any of the uniquely individual qualities I associate with my personality. What had been captured in the images was a typical great ape that had evolved over millennia. Encountering my inner ape gave me a sense of shared biology. The motions of matter inside our brain somehow manages to generate consciousness, which enables us to feel separate and perhaps special. The same motion makes us forget about the inner ape beneath the surface.

We now know that although our biology has kept us alive to this day as a species, old evolutionary models are no longer fully appropriate. We know that we react to stimuli unconsciously, without the decision to act ever entering our conscious mind, even when we think we are acting rationally. We also know that while the nerve impulses in our brain have a tendency to follow the same routes and create certain paths, we can also redirect and divert them to forge routes. We know that thinking alters the physical connections in our brain. If there is space in our brain, it will be flexible.

In the Noodle exhibition I ponder the nature of the human brain. The motion inside the brain that becomes thoughts and behaviour. The motion that regulates the interpretation of reality. Brain reels, some of them elastic, others wilted, some twisted or tied up in knots. One of the mediums in the exhibition is paper porcelain, which is flexible but in the end becomes as solid as a bone. The installation is put in motion by invisible movers, tiny concealed electric motors.

LEENA KANGASKOSKI (b. 1982) works with sculpture, film and performance. Her most recent works are kinetic installations in which natural elements and everyday objects move, creating new configurations. Kangaskoski has graduated from the Royal College of Art in London and from the University of Art and Design in Helsinki. She has exhibited her work and given performances in Helsinki, London, Berlin, Norway and Vancouver. Kangaskoski is member of the A Few Pointers duo and of Artists’ Association MUU.

Acknowledgements: Riitu Uosukainen, Tatu Pohjavirta and Matti Kangaskoski.­­­