MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

RSS Artists’ Association MUU

Performance Voyage 6: Tulevaisuus / Huominen

Caroline Blais: Étoiles (02:25, 2013 | Kanada)
Mikroskoopin läpi nähdyt meteorit ja kuukivet muotoutuvat hitaasti osaksi tähtienvälistä maisemaa. 



Montrealissa asuva taiteilija Caroline Blais on tutkinut elokuvaa, graafista suunnittelua ja kieliä Montrealissa ja Lapissa. Hänen taiteellinen työskentelynsä sijoittuu taiteen ja graafisen suunnittelun välimaastoon, ja teoksia esitetään usein julkisessa tilassa. Hän saa inspiraationsa jokapäiväisestä elämästä, tapaamistaan ihmisistä ja vieraisiin paikkoihin matkustamisesta.

Roberto Fassone: Ball don’t lie (05:28, 2015 | Italia)
Ball don’t lie on representaatio nykyajan oraakkelista. Kysymyksiä tulevaisuudesta esitetään. Pallo vastaa niihin.

”Ball don’t lie” on ammattipesäpalloilija Rasheed Wallacen yleisesti käyttämä fraasi, jonka myös valmentaja Flip Saunders tunnetusti kerran huudahti. (Urban Dictionary)

Roberto Fassone asuu ja työskentelee Firenzessä, Italiassa. Puolet hänen työskentelystään keskittyy yksinkertaisiin teoksiin, jotka voi selittää muutamalla sanalla. Toinen puoli keskittyy selittämään, kuinka tämänkaltaisia teoksia tehdään, mutta joita on mahdotonta selittää muutamalla sanalla.

Andrew de Freitas: Hội An (01:33, 2013 | Uusi-Seelanti/Kanada/Brasilia)
Taiteilija Andrew de Freitasin videon sävellyksen on tehnyt Hidrogenesse, ja se on kuvattu Hội Anissa, Vietnamissa.

Andrew de Freitas käyttää monenlaisia välineitä ja prosesseja tutkiakseen arkipäiväisissä kokemuksissa piileviä kummallisuuksia. Työskentelyllään hän usein uudelleenmäärittää materiaaleja ja todellisissa tilanteissa ilmenevää informaatiota, jolloin suhteemme muuten tuttuja esineitä, tapahtumia ja tilanteita muuttuu tai kyseenalaistuu. Hän opiskeli taidetta ja filosofiaa kotikaupungissaan Aucklandissa, Uusi-Seelannissa ja Kanadassa, sekä myöhemmin Frankfurt am Main -oppilaitoksessa Simon Starlingin ja Peter Fischlin oppilaana. Tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Rio de Janeirossa.

James Duesing: Gray Elegy (04:46, 2015 | USA)
Kelluva hahmo taistelee vaaroja vastaan samean harmaassa ympäristössä tässä animaatiossa, jonka inspiraationa on toiminut Dylan Thomasin runo Lie Still, Sleep Becalmed. Kahdesta tanssijasta kuvattua liikkeenkaappausdataa on käytetty luomaan fysiikkasimulaatioita kankaasta, savusta, hiukkasista ja nesteistä sekä hahmogeometria kaikille neljälle ”hahmolle”.

James Duesing on animaattori ja Carnegie Mellon Universityn professori. Hänen animaationsa ovat kehittyneet käsin piirretyistä ja varhaisista digitaalisista hahmoista kolmiulotteisiksi ja liikkeenkaappauksen avulla toteutetuiksi.

Henri Hütt: The moment of now (02:48, 2014 | Viro)
Hetki tässä ja nyt – Henri ja hänen loputon etsintänsä. Koska on oikea hetki, ja kuka sen voi havaita? Aika, paikka, rytmi ja läsnäolo.

Henri Hütt on performanssitaiteilija, joka arvostaa taiteen sekalaisia risteymäkohtia. Hän muodosti Distant Artist -position ennen suosittua Nothingness-trendiä, ja käsittelee ”ei” –vastakkainasettelun introverttia eksotiikkaa. Viime vuosien aikana hän on keskittynyt intensiivisesti käsitteisiin kuten ”lavastettu näyttely”, ”poissaoleva teatteri” ja ”esi- ja jälkiperformatiiviset variaatiot” (laajimmassa merkityksessään). Turhamaisuus ja kunnianhimo pakottavat hänet kohti unelmaansa, ja tällä matkalla hän luo jatkuvasti teoksia itseään varten.

Rick Fisher & Don Rice: Arcadia (04:49, 2014 | Kanada)
Arcadia paljastaa muutamia epämiellyttäviä totuuksia idealisoidusta maalaismaisemasta.


Kun hän ei toimi päivätyössään, kasvata pieniä lapsiaan tai tee tutkimusta kansanmurhasta, Winnipegissa asuva videotaiteilija Rick Fisher työstää videoita pitkien ajanjaksojen ajan. 
Suoritettuaan perustutkinnon taidekoulussa hän työskenteli kymmenen vuoden ajan kaivoksella. Tämän jälkeen hän työskenteli videotaiteilijavetoisissa keskuksissa Kanadan preerioilla kaksikymmentä vuotta. Hänen taiteellaan on maskuliinista eleganssia hänen tutkiessaan ihmiskunnan ja pimeyden kaltaisia teemoja.

Don Rice on digmediataiteilija Winnipegistä. Rice on työskennellyt eri medioiden, kuten videon, internetin, vedoksien, äänen, cd-romin, performanssin ja valokuvauksen parissa. Hänen varsinainen työskentelynsä keskittyy videoon, jota hän toteuttaa pääasiassa taiteilija Rick Fisherin kanssa.

Stefan Hurtig: Double Make-Up. Or: Faces in the Wild (04:47, 2015 | Saksa)
Miten älypuhelimien, Facebookin ja Googlen kasvojentunnistussovelluksissa käytetyt tietokonealgoritmit todella toimivat? Sovellukset toimivat ohjelmistojen käyttöön luodun informaation varassa. Ohjelman näkökulmasta katsottuna nämä muotokuvat ovat kaavakuva meidän kaikkien kasvoista. Videoteoksessa “Double Make-Up” Stefan Hurtig käyttää näitä tietokantojen kuvia yhdessä muun visuaalisen materiaalin kanssa taustana videoperformanssille. Bruce Naumanin vuoden 1967 “Art Make-Up”-videon innoittamana taiteilija laittaa erilaisia naamioitumiskuvioita iholleen. Video edetessä hän vähitellen pyyhkii oman kuvansa näkymättömiin.

Stefan Hurtig on Leipzigissä ja Berliinissä työskentelevä videotaiteilija. Hurtigin videoperformanssit ja installaatiot käsittelevät digitaalisen kuvakulttuurin vaikutusta käsitykseemme itsestämme. Kuvan, kielen ja tekstin uudelleenkäsittely ovat ominaisia tälle moninaiselle lähestymistavalle.

Linda Lenssen: Limitations of the unlimited (00:49, 2015 | Alankomaat)
Horisontin suuntainen viiva tulee ulos sumusta ja lähestyy koko ajan katsojaa. Näkyvän ja näkymättömän välinen raja on muuttumassa käsinkosketeltavaksi, se on kuin ääriviiva johon tarttua ja vetää kotiinpäin.



Linda Lenssen asuu ja työskentelee Oirlossa, Alankomaissa. Teoksissaan hän lähtee liikkeelle käsitteistä kuten ”täyteys” ja ”läsnäolo”. Halu saavuttaa nämä asiat ei koskaan toteudu vaan ne jäävät aina etäisyyden päähän. Hänen teoksensa voidaan nähdä hetkinä jolloin erilaisuuden periaate on ratkaistu ja voimme unohtaa itsemme hetkeksi.

Michael Mallis: The Great Flood (06:25, 2015 | USA)


Uskonnollisen fundamentalismin näkökulmasta kerrottu satiirinen elokuva. Ihmiskuntaa on rangaistu ​​suurella tulvalla, vain yksi vanhus ja vene täynnä eläintarhan eläimiä pelastuvat. Uskonnolla on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen kieltäjänä.



Michael Mallis asuu ja työskentelee New Yorkissa. Hänen teoksiaan on esitetty festivaaleilla ja gallerioissa eri puolilla maailmaa.

Johanna Reich: App of Existence | Portrait of the future artist (01:21, 2015 | Saksa)
Käsi ojennettuna taiteilija pitää älypuhelinta kasvonsa edessä. Puhelimessa on päällä “olemassaolon sovellus”. Normaalisti puhelin näyttäisi taiteilijan kasvot, mutta tällä kertaa ei. “Olemassaolon sovellus” saa käyttäjänsä katoamaan ja täten tarjoaa hänelle tyhjyyden tauon keskellä digitaalisten kuvien tulvaa.

Johanna Reich asuu ja työskentelee Kölnissä, Saksassa.

Roberta Orlando: Come Out Italy, Come Out! (05:53, 2013 | Italia)

Video on äänekäs huuto kuurossa valtiossa, jossa ei vielä ole lakia homo- ja transfobisia hyökkäyksiä tai seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin syrjintää vastaan.

Roberta Orlando työskentelee videon, valokuvauksen, performanssin ja äänen parissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suuri osa hänen tuotannostaan ​​on omistettu sosiaali-, kulttuuri-, ympäristö- ja poliittisille kysymyksille, erityisesti aiheina ihmisoikeus ja tasa-arvo.

Pia Sirén: Kukkuu (01:11, 2015 | Suomi)
Kukkuu on videoperformanssi, jossa rakennustyöntekijä rakentaa huoneen nurkkaan pika-kuusimetsän, ja muuttuu lopulta itse osaksi maisemaa.



Pia Sirén on suomalainen taiteilija joka työskentelee pääasiassa kuvanveiston ja installaatioiden parissa. Hän rakentaa suurikokoisia paikkasidonnaisia maisemia joissa käyttää tavallisia rakennustyömaiden materiaaleja.

Niko Skorpio: Feedback: I<3U (01:00, 2015 | Suomi)
Feedback: I<3U on Instagramissa toteutettu online-metaperformanssi. Lisäsin Instagramiin ruutukaappauksia profiilini kuvagalleriasta uudelleen ja uudelleen, galleriakuvien muuttuessa askel askeleelta harmaiksi ruudukoiksi. Menetin prosessin aikana ainakin kolme seuraajaa. Niko Skorpio työskentelee pääasiassa äänen, videon, valokuvan ja sekalaisen tavaran ja toiminnan parissa. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Tamkista 2014 ja suorittaa jatko-opintojaan Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa. Hän on toiminut aiemmin graafisen suunnittelun ja kokeellisen musiikin parissa, ja nykyään taiteellisen työskentelyn ohessa media-alan opettajana. Willem Wilhelmus (The Netherlands/Finland) & Tomasz Szrama (Puola/Suomi): O (09:05, 2012)
“O” on osa vuoden 2012 Not Ready Yet –projektia, jonka ovat toteuttaneet yhteistyössä Willem WIlhelmus ja Tomasz Szrama. “O” kuvaa täyden ympyrän kahdessatoista vaiheessa.

Willem Wilhelmus ja Tomasz Szrama ovat työskennelleet yhdessä aiemminkin, järjestäen New Art Contact -tapahtumia, Fake Finn Festivalin ja Uprooted Fake Nations -festivaalin. Molemmat ovat aktiivisia performanssitaiteilijoita, jotka esittävät teoksiaan suomalaisissa ja kansainvälisissä tapahtumissa. Not Ready Yet –projektin tarkoitus oli perustaa performanssidokumentaatiomateriaalien kokoelma.

TUKHOLMAN-INSTITUUTIN PERFORMANCE VOYAGE 6 -NÄYTTELYSSÄ (MAALISKUU 2016) ESILLÄ LISÄKSI:

Annika Dahlsten & Markku Laakso: Jump in Diorama (06:37, 2013 | Suomi)
Markku Laakson isän isovanhemmat Ella-Stiina ja Simoni Laakso kuuluivat saamelaisryhmään, joka vuonna 1930 kiersi Saksaa yli puolen vuoden ajan esiintyen ihmisnäyttelyissä. Näyttelyitä järjestettiin eläintarhoissa, joissa eksoottiset alkuperäiskansat rinnastettiin saman maanosan eläimistöön. Saamelaisten lisäksi Eurooppaa kiersi mm. inuiitteja ja afrikkalaisia heimoja.

Videoteoksessa taiteilijat rinnastavat perinteiset luonnontieteelliset dioraamat ihmisnäyttelyiden kuvastoon. Draaman näyttelijät, alkuperäiskansan edustajat luovat teoksessa itse oman esityksensä ja tuloksena on karnevalisoitu versio ihmiseläintarhasta.

Annika Dahlsten ja Markku Laakso ovat kuvataiteilijoita, jotka työskentelevät sekä yksin että työryhmänä. He keskittyvät yhteistyössään valokuvaan, mediataiteeseen ja performanssiin. Heidän teoksiaan on ollut esillä Suomessa mm. Suomen valokuvataiteen museossa (2011) ja pohjoismaiden lisäksi Kolumbian Medellinissä, Lontoossa ja Berliinissä. Teoksissaan Dahsten & Laakso nostavat esiin kysymyksiä aitoudesta ja lavastamisesta sekä pohtii, miten valokuva dokumentoi todellisuutta.

Magda Gebhardt: Atlas (06:20, 2012 | Ranska)
Atlas on erilaisista taiteilijan itsensä kuvaamista valokopioiduista kuvista koostuva animaatio. Leikattuaan ne pienemmiksi taiteilija uudelleenjärjestelee ne ja tällä tavoin muokkaa alkuperäistä maisemaa. Avaruudellinen tila suunnitellaan pysyvästi uudelleen, kun leikatut kuvat asettuvat päällekkäin ja liikkuvat joko lähemmäs tai kauemmas kamerasta, avautuen suoraan horisontista.

Magda Gebhardt on valmistunut Porto Alegren yliopistosta ja suorittanut myös maisterintutkinnon Lyonin École Nationale des Beaux Artsissa. Hänen töitään on ollut esillä useissa näyttelyissä Ranskassa ja muualla. Gebhardt on myös ollut taiteilijaresidenssissä Atelier du Plessix-Madeuc’ssa, Ranskassa.

Patricija Gilyte: Tri-Galaxian L4116 (3rd part of the trilogy) (05:57, 2014 | Liettua/Saksa)
Lämmön, valon ja liikkuvuuden trilogia on yritys kattaa planeetan historia kolmesta erilaisesta ajan ja tilan perspektiivistä. Visuaalinen tarina koostuu erillisistä valopisteistä (lämpötuikuista). Valot ilmestyvät satunnaisessa järjestyksessä muodostaen kuvioita ja ristikoita.

Saksassa asuvat liettualaistaustaisen taiteilijan Patricija Gilyten visuaalisten taiteenlajien valikoima sisältää performatiivista kuvanveistoa, videotaidetta ja installaatioita. Hän tutkii näitä välineitä samalla sekoittaen ja lomittaen niitä, muodostaen niiden välille ristikkäisiä suhteita.