Warning: Parameter 2 to wp_hide_post_Public::query_posts_join() expected to be a reference, value given in /var/www/fs2/23/muufi/public_html/site/wp-includes/class-wp-hook.php on line 286

Warning: Parameter 2 to qtranxf_postsFilter() expected to be a reference, value given in /var/www/fs2/23/muufi/public_html/site/wp-includes/class-wp-hook.php on line 286
Artists' Association MUU » Niran Baibulat: Kävelemällä
MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

Niran Baibulat: Kävelemällä

IMG_7072
15.5.-18.6.2015
MUU Kaapeli

https://www.facebook.com/events/1388687188126582/

Avajaiset keskiviikkona 13.5.2015 klo 17-19. Tervetuloa!

Näyttelyssä esitän kaksi teoskokonaisuutta. Molemmissa menetelmänä on ollut käveleminen. Teoksissa kävely toteutuu eri merkityksissä. Käytän kävelyä joko mittaamisen välineenä, etäisyyden selville saamisen keinona tai etenemistapana, tunkeutumisena kaupunkitilaan, jossa sen geometriaa, urbaania arkkitehtuuria käytetään toisin. Kummassakin teoksessa värit ovat merkityksellisiä ja viittaavat näin visuaaliseen peliin, jossa säännöt määräytyvät valittujen värien kautta. Havahduin toteamaan, että valitsemalla tietyn värin määritin myös muut värit niin, että en valinnut niitä. No hankalasti sanottu mutta yritän sanoa, että valitseminen nosti valinnaksi myös sen, jota ei valittu.

”Tammimäki 3416 askelta”-teoksessa* olen käyttänyt kävelemistä mittaamisen välineenä. Olin kiinnittänyt lankarullan jalkaani ja langan pään liitin johonkin sopivaan kohtaan kävelyn alkamisen merkiksi. Kävelystä saadut merkinnät, kävellyn matkan pituus, ovat askelmäärä ja langan pituus. Myöhemmin tein näiden merkintöjen pohjalta erilaisia esitystapoja kävelyistä.

Teos ”Lupa ylittää katu”, punaisten autojen kaupunki on kulmien, toisiaan lävistävien pintojen kertomaa. Haen näitä kulmia. Siinä on se kohta, missä liikkeen suunnan muuttuessa näkymä, katseen kohde, muuttuu. Tulee toinen kiintopiste katseelle, toinen tarkennus, ehkä auton kylki ja palanen katukivetystä tai ikkunarivien heijastuma auton kiiltävää peltipintaa vasten. Kuvista kokoan kolmiulotteisen kappaleen, joka on eräänlainen kulkureitti.

Laatikoista rakennan eräänlaisen luurangon, jonka päälle sommittelen kymppikuvista kulkureitin. Kuvista koottu muoto seuraa laatikon muotoa tai yksinkertaisesti olen kuvia leikkaamalla lähtenyt hakemaan kolmiulotteista muotoa välittämättä laatikoston muodosta. Kuvien yhdistämiseen minulle on riittänyt jonkin visuaalisen elementin jatkuminen kuvasta toiseen tai kahden kuvan rajan häivyttäminen. Mielenkiintoista kuitenkin itselleni oli ne kohdat, joita kutsun kerronnallisiksi kulmiksi. Ne ovat kappaleiden kulmien kohdissa, joissa jokin pystysuora pinta muuttuu vaakatasoksi. Syntyy fyysinen kulma, mutta katsomisen tasolla kulma häviää.

Ei yksittäinen kadunylitys pysäköidyn punaisen auton kohdalta ole vielä merkityksellinen. Kulku kaupungissa perustuu toimintatapaan, jossa lupa kadunylitykseen annetaan paikoitetun punaisen auton kohdalta ja vielä parempi paikka on, jos kadun molemmin puolin on punainen auto pysäköitynä. Samoin erinomaisia paikkoja ovat peräkkäin olevat punaiset autot. Niiden välistä on erittäin hyvä ylittää katu. Jos vielä katua ylittäessä sattuu ohikulkeva auto olemaan punainen, silloin en voi muuta kuin onnitella itseäni.

Kulkeminen kaupungissa, pysäköityjen punaisten autojen seuraaminen, muuttaa etenemisen jonkinlaiseksi mahdollisuudeksi, harkinnaksi, joka odottaa otollista tilannetta, suosiollista yhteensattumaa etenemisensä ehdoksi. Se muuttaa etenemisen visuaaliseksi peliksi, jossa etenemisen koreografia vaatii valppautta. Luon yleissilmäyksen katunäkymään: tuosta, tuosta, tuosta yli, reitti alkaa hahmottua, punainen väri on helppo havaita. Katutilan muuttuessa visuaaliseksi pelikentäksi eteneminen, katujen ylitykset häivyttävät niiden lineaarisuuden. Aivan kuin huomaamatta saan venytettyä tai häirittyä julkista tilaa, katutilan arkkitehtuuria ja ennen kaikkea sen määräysvaltaa. Etenemistapaani määrittää myös tietynlainen ennakoimattomuus, vaikka pian opinkin löytämään ne kadut, joista löydän helposti pysäköityjä punaisia autoja.

*) Kävelyretket on tehty residenssijakson aikana syksyllä 2010, Saaren kartanossa. Osa teoksesta oli esillä Hyvinkäällä Puun taju –näyttelyssä, Promenadigalleriassa kesällä 2011.



GENOM ATT GÅ
Niran Baibulat
15.5.-18.6.2015
MUU Kabel

https://www.facebook.com/events/1388687188126582/

Vernissage onsdagen 13:de maj, kl. 17-19. Välkommen!

I utställningen visar jag två installationer där min arbetsmetod har varit att gå. I ett av verken använder jag gående som ett redskap för att mäta avstånd, och i det andra verket kartlägger jag en kurs genom att dyka in i stadsrummet, med dess geometri och urbana arkitektur. Färger är viktiga i båda verken, de refererar till ett visuellt spel, där reglerna bestäms utifrån valda färger. Jag upptäckte att genom mina val, valde jag också det som jag förkastade.

I ”Tammimäki 3416 Steg”* har jag använt gående som ett verktyg för att mäta avstånd. Jag fäste en trådrulle till min fot och trådänden vid ett passande ställe som blev utgångspunkten för min promenad. Uppgifterna som jag samlade genom att gå, så som promenadens sträcka, baserade sig på antalet steg och trådens längd. Senare gjorde jag på basen av dessa anteckningar olika representationer runt gående.

”Tillåtelse att korsa gatan” utspelar sig i en stad med röda bilar. Det är en berättelse om vinklar och genomkorsade ytor. Jag letar efter vinklar. En vinkel är en punkt, där motivet där jag fäster min blick förändras, när min rörelse ändrar riktning. Min blick hittar en annan fixeringspunkt, en ny punkt att fokusera på, kanske sidan på en bil och en del av stenläggningen, eller reflektionen av en rad med fönster i bilens blanka metallyta. Ur dessa bilder, gör jag tredimensionella objekt, som blir en typ av färdplan.

Av lådor bygger jag ett slags skelett, på vilket jag lägger ut min färdled av fotokopior. Strukturen som formas av bilderna följer lådans form. På vissa ställen har jag genom att klippa i bilderna försökt hitta en tredimensionell utforming utan att tänka på lådans utformning. För att kombinera bilderna har det varit tillräckligt för mig att hitta ett element som fortsätter från en bild till den andra, eller att försöka sudda ut gränsen mellan två bilder. Det intressanta för mig är de ställen, som jag kallar för berättande vinklar. De finns på platser där ytans riktning förändras. Där uppstår ett fysiskt hörn, men visuellt försvinner vinkeln.

MERA INFORMATION: MUU Galleri / muugalleria@muu.fi, +358-9-625 972, www.muu.fi

*) Promenaden är gjord under min gästateljevistelse vid godset Saari i Virmo, hösten 2010. Delar av verket visades i Hyvinge på utställningen “Puun taju” i Promenadigalleriet, sommaren 2011.