MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

RSS Artists’ Association MUU

Olga Palomäki: Antroposeeni

Olga_palomaki_parallel_landscape_II_0015www20.2.-29.3.2015

MUU Studio
https://www.facebook.com/events/1606494756251425/

AVAJAISET TORSTAINA 19.2.2015 klo 17-19. TERVETULOA!

Antroposeeni on epävirallinen maantieteellinen termi. Sillä viitataan ajanjaksoon, jolloin ihminen on radikaalisti muokannut ympäröivää maailmaa ja vaikuttanut omalla toiminnallaan maapallon ekosysteemeihin. Antroposeenin – “ihmisen ajan” – alkamisajankohdasta kiistellään. Usein sillä kuitenkin viitataan teollisen vallankumouksen jälkeiseen aikaan. Joidenkin tutkijoiden mukaan holoseeni, virallinen geologinen epookki, jota elämme – viimeisimmän jääkauden jälkeinen ajanjakso – olisi päättynyt 1700-luvun loppupuolella, ja tällöin antroposeeni olisi alkanut. Termiä käytetään usein muistuttamaan meitä siitä, että ihmiskunta on vahva luonnonvoima, ja toiminnallamme on vaikutus planeettamme tulevaisuuteen. Meillä on myös lajina ekologinen vastuu, eikä ihminen ole millään tavoin erillinen muusta luonnosta.

Näyttelyssä esillä olevat video- ja ääniteokset keskittyvät ihmisen muokkaamissa ympäristöissä kuvattuun ja äänitettyyn materiaaliin. Palomäki on tehnyt kenttä-äänityksiä erilaisissa meluisissa kohteissa. Taltioidessaan ääniä meren rannalla sijaitsevalla kivihiilivoimalan tontilla Palomäki tiedosti, että jokin ääni puuttuu – linnut olivat vaiti. Tämä hiljaisuus pysäytti hänet, ja hän huomasi, että koko alueella ei ollut kasvillisuutta tai eläimiä, ja saastuneen maan pystyi haistamaan. Kokemus tuntui hänestä epätodelliselta; paikka tuntui olevan ajasta irrallaan. Hetken tuntui, kuin hän olisi ollut ainoa elävä olento koko alueella – ikään kuin hän olisi siirtynyt aikaan, josta ihminen on kadonnut.

Kokemus synnytti ajatusleikin antroposeenille ominaisen “maailmanlopun ääniraidan”, musiikillisen ääniteoskokonaisuuden luomisesta. Äänen lähteinä toimisivat pääasiassa ympäristöongelmia aiheuttavat, tai niihin kiinteästi liittyvät meluisat paikat – kohteet, joiden olemassaoloon jollain tavalla kiteytyy koko nykyisen elämäntapamme ekologinen kestämättömyys.

Parallel City -projektissa Palomäki on kartoittanut Helsingin haasteellisimpia ääniympäristöjä. Hän on tehnyt äänityksiä paikoissa, joissa äärimmäisyydet kohtaavat, ja alueilla, joilla vallitsee jatkuvasti korkea, kakofoninen melu. Näyttelyssä esillä olevat ääniteokset koostuvat pääasiassa muokatusta melusaasteesta, sähköisistä ja koneellisista äänistä sekä liikenteen melusta. Taiteilija on purkanut taltioimansa materiaalin osiin, tarkastellut ja muokannut sen rakenteita ja koostanut siitä rinnakkaisen todellisuuden äänimaisemia.

Videoteoksissaan Parallel Landscape (2013) ja Parallel Landscape II (2015) tämän todellisuuden ja eräänlaisen rinnakkaistodellisuuden, ääniteosten luoman fiktiivisen maailman, rajat sekoittuvat. Osa materiaalista on kuvattu äänten taltioimispaikoilla. Teoksissa esittävä videokuva lomittuu huomaamattomasti osaksi abstraktia kuvamaailmaa. Videoteosten äänet pohjautuvat kenttä-äänityksiin.

Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Taideyhdistys, Taiteen edistämiskeskus ja Paulon säätiö.



OLGA PALOMÄKI
Antropocen
20.02-29.03.2015
MUU Studio

https://www.facebook.com/events/1606494756251425/

VERNISSAGE TORSDAGEN 19 FEBRUARI 2015 kl 17-19. VÄLKOMMEN!

Antropocenen – ”människans tid” – är en icke-officiell geologisk epok. Termen refererar till en tidsperiod när människan har förändrat jordklotets ekosystem genom sitt beteende och verksamhet. Enligt åtskilliga forskare har vår nuvarande geologiska epok – Holocenen – upphört i och med den industriella revolutionen i slutet av 1700-talet, vilket inledde epoken Antropocenen. Termen används ofta för att påminna oss om att människan som art har en betydande inverkan på omvärlden och att vi inte får underskatta vårt ekologiska ansvar. Termen påminner oss även om att vi inte är avskilda från övriga naturen.

Video- och ljudmaterialet som visas under utställningen har spelats in i miljöer konstruerade av människan. Palomäki har gjort fältinspelningar i olika bullriga områden. Under en inspelningen nära ett kolkraftverk vid en strand, märkte hon att något fattades. Tystnaden och avsaknaden av fåglar var skrämmande. På hela området fanns ingen växtlighet, inga djur och den förorenade jorden luktade.
Erfarenheten kändes overklig; platsen kändes lösriven från sin tid. En stund kändes det som om hon var den enda levande varelsen på hela området – som om hon skulle ha förflyttats till en tid när människan var utrotad.

Efter upplevelsen, började Palomäki leka med tanken om att skapa en musikalisk helhet som ett ljudkonstverk och ”filmmusik för världens undergång”. En samling ljud som huvudsakligen består av konstgjorda oljud. Hon bestämde sig för att göra inspelningar på plaster som reflekterar nutidens ohållbara livstil och miljöproblem.

Det pågående projektet Parallel City är inspelat på platser där ytterligheter möts, och på områden där det ständigt råder ett högt, kakofoniskt oväsen. Ljudverket på utställningen består huvudsakligen av bearbetade ljudföroreningar, elektriska och maskinella ljud, samt oljud från trafiken. Konstnären har tagit isär inspelat material i mindre delar, granskat och bearbetat dessa beståndsdelar och konstruerat ett nytt ljudlandskap, som liknar en parallell verklighet.

I Parallel Landscape (2013) och Parallel Landscape II (2015) blandas denna verkligheter i en fiktiv video-värld, där gränserna utsuddas. Videobilderna blandas omärkbart med en abstrakt bildvärld. Ljudet i videoverken baserar sig på fältinspelningar.