Warning: Parameter 2 to wp_hide_post_Public::query_posts_join() expected to be a reference, value given in /var/www/fs2/23/muufi/public_html/site/wp-includes/class-wp-hook.php on line 286

Warning: Parameter 2 to qtranxf_postsFilter() expected to be a reference, value given in /var/www/fs2/23/muufi/public_html/site/wp-includes/class-wp-hook.php on line 286
Artists' Association MUU » MUU Video 2014 – kokoelma piirros-, nukke- ja tietokoneanimaatioita
MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

MUU Video 2014 – kokoelma piirros-, nukke- ja tietokoneanimaatioita

MUU Video 2014

Taiteilijat:
Annika Dahlsten, Päivi Hirsiaho, Maippi Ketola, Leevi Lehtinen, Pekka Niittyvirta,
Roberto Pugliese, Kai Rennes, Tommi Matikka

Suomalainen animaatio täyttää 100 vuottaa vuonna 2014. MUU Video 2014 on yhdeksän animaatioteoksen kokoelma, niin perinteisiä nukkeanimaatioita kuin myös tietokoneanimaatioteoksia. Kokoelman kahdeksan taiteilijaa ovat nykypolven suomalaisia tai Suomessa toimivia tekijöitä. Teokset ovat valikoima MUU Gallerian ohjelmasta 2013-15, ja teosvalinnoista vastaa MUU ry:n toiminnanjohtaja Timo Soppela.

TAITEILIJAT JA TEOKSET:

Annika Dahlsten
Lintukoto (Safe Haven)
4 min 50 sek, 2013

Surrealistisessa animaatiossa korppi syntyy outoon maailmaan, ja opettelee elämään sen lakien mukaan.
Se joutuu pulaan, josta Punarinta sen pelastaa. Käsittelen lintuhahmojen kautta kuolemaa ja kuolevaisuutta, “toispuoleista”, joka on outo ja pelottavakin.

Lintukoto on myyttinen paikka, joka sijaitsi suomalaisen kansanperinteen mukaan kaukana etelässä ja lounaassa, maailman reunalla tai kohdassa, jossa taivaankansi ja maanpinta kohtaavat. Muuttolinnut muuttivat talveksi lintukotoon linnunrataa seuraten, ja ihmissielukin saattoi ehkä vaeltaa sinne kuoltuaan.

Annika Dahlsten, syntynyt 1975 Vaasassa ja asuu Turussa, on useiden medioiden parissa työskentelevä kuvataiteilija. Hän opiskellut sekä Turun Taideakatemiassa kuvataiteilijaksi (BA 2003) että Turun yliopistossa taiteiden tutkimuksen laitoksella. Tällä hetkellä hän opiskelee animaatio-ohjaajaksi Turun Taideakatemiassa. Annika Dahlstenin taidetta on kotimaan lisäksi nähty mm. Belgiassa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Baltian maissa. Annika Dahlsten käsittelee teoksissaan usein rajatiloja: poissaolon ja läsnäolon välisiä taukoja, tai hetkiä, jolloin todellisuus vääristyy ja jokin tuttu ja turvallinen muuttuu vieraaksi.

Päivi Hirsiaho
Foxtrot
4 min 08 sek, 2013
Volvo 70
2 min 58 sek, 2012

Foxtrot on animaatioelokuva, joka kertoo erään vanhan naisen ja cityketun tarinan. Heidän molempien elämä kaupungissa on vaikeaa. Yhdessä eläminen voisi olla hieman helpompaa… Volvo 70 on tarina eräästä naisesta, eräästä miehestä, ja eräästä Volvon traktorista. Animaatiot ovat tehty sekatekniikalla, vanhaa animaatiotekniikkaa käyttäen; hiilipiirustuksella mustavalkoisten laserprinttien ja piirustusten päälle. Kaikki animaatiosta melankolisiin kitaroihin on Päivi Hirsiahon käsialaa.

Päivi Hirsiaho on animaattori ja äänitaiteilija Porista. Hirsiaho tekee kaiken itse animaatioihinsa, animoinnista äänien sävellykseen ja kitaran soittamiseen.

Maippi Ketola
Holy Dolls
kesto 2 min 59 sek, 2013

Maippi Ketola, syntynyt 1980, asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän opiskeli graafista suunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa, ja alkoi tämän jälkeen tekemään animaatioita. Nykyisin Ketola tekee mm. videota, performanssia, ja installaatiota. Hänen teoksensa ovat yleensä tarinoita, joita hän kertoo viihdyttääkseen itseään. Ketolalle taiteellinen prosessi on sarja keksintöjä. Hän näkee asioita ja tarinoita siellä missä ei ole mitään nähtävää ja keksii uusia materiaaleja jos hänen käytössään ei ole materiaaleja. Ketola nälee taiteen tekemisen olevan eräänlainen älypeli, jossa aina on ratkaisu ja kaikki on mahdollista. Maailma on täynnä totuuksia, ja tärkeämpää on kertoa hyvä tarina kuin uusi totuus.

HOLY DOLLS on kansojen suurkokous, johon on kutsuttu kaikki iso­vanhempieni vuosina 1963-2012 keräämät kansallis­puku­nuket.

Maippi Ketolan lapsuudessa nuket olivat ns. kiellettyjen esineiden listalla. Niitä sai katsella mutta niihin ei missään nimessä saanut koskea. Hänen ukkinsa kuoltua ja mummunsa muutettua vanhain­kotiin Ketolan suku piti vielä jonkin aikaa tiukasti kiinni nukeista, koska vaikka nukkejen keräily oli ollut lähinnä ukin harrastus, kaikki olivat osallistuneet niiden keräämiseen. Ukille ja mummulle tuotiin ulko­maan­matkoilta aina nukke tuliaiseksi ja nuket luetteloitiin huolella siniseen vihkoon, jonka kannessa luki NUKET ja pistettiin vitriiniin. Mutta koska jaettavaa tavaraa oli paljon eikä kukaan sukulaisista harrasta suuremmin tavaran hamstrausta, nuket päätyivät lopulta Ketolan käsiin ja hän pääsi ensimmäistä kertaa leikkimään kielletyillä nukeilla.

Leevi Lehtinen
(Ego)
3 min 50 sek, 2011

Ego on visuaalinen runo alitajunnasta ja synneistä. Se kertoo miehestä joka menettää sielunsa ja hänen yrityksistään saada se takaisin.

Leevi Lehtinen on animaatio- ja mediataiteilija. Hän on opiskellut animaatiota Suomessa Slovakiassa ja Hollannissa. Hänen intohimonaan on yhdistää perinteistä animaatiota muiden taidemuotojen kanssa ja etsiä uusia yleisöjä ja ilmentymismuotoja taiteelleen. Vuodesta 2002 hänen elokuviaan on esitetty yli 80:llä elokuvafestivaalilla, 36 maassa, viidellä mantereella. Hän on voittanut festivaaleilla viisi palkintoa ja saanut kaksi kunniamainintaa. Leevi on lisäksi luonut interaktiivista media ja animaatiotaidetta useisiin tanssi- ja teatteriteoksiin, joita on esitetty kahdeksassa maassa ympäri Eurooppaa ja Etelä-Koreassa. Tällä hetkellä hän valmistaa animaatioinstallaatioita yksityisnäyttelyihin Suomeen ja Saksaan.

Pekka Niittyvirta
Tremor
8 min 51 sek, 2014

Pekka Niittyvirta, syntynyt 1974, asuu ja työskentelee Helsingissä. Taiteellisessa työskentelyssään Niittyvirta ylittää raja-aitoja kokeellisen, käsitteellisen ja perinteisen kuvan välillä materiaalinaan video ja valokuva. Niittyvirran teokset eivät toimi ainoastaan perinteisen kuvausprosessin varassa. Erilaisten digitaalisten, biologisten ja kemiallisten prosessien tuloksena syntyneet teokset käsittelevät mm. teknologian ja informaatioyhteiskunnan ongelmakohtia. Pekka Niittyvirran teoksia on ollut esillä vuodesta 1999 sekä Suomessa että ulkomailla, yksityis- ja yhteisnäyttelyissä.

Videoteos Tremor esittää hämyisiä ja luolamaisia muotoja ja muodostelmia, jotka on toteutettu digitaalisesti. Teoksen nimi kantaa mukanaan lukuisia mielleyhtymiä seismisistä tapahtumista tai lääketieteen oireyhtymistä. Digitaalinen animaatio toimii peilikuvana keinotekoiselle maailmalle.

Tremor on osa laakempaa teoskokonaisuutta, muita osia ovat Monsters, Dark Mills & Angels. Trilogiamainen kokonaisuus sisältää valokuvaa ja videota. Sarja käsittelee globaalisen hedonismin aikaa, jossa luonto on rajoittunut keinotekoisiin ympäristöihin kuten eläintarhoihin ja delfinaarioihin.

Ihmisyys muokkaa ympäristöä ja sen rakennetta. Samaan aikaan kulttuurimme pyrkii sopeutumaan yhä nopeammalla vauhdilla. On paradoksaalista, että olemme tietoisia syyn ja seurauksen mekaniikasta enemmän kuin koskaan.

Roberto Pugliese
The Space of a Year
10 min 44 sek, 2014

The Space of a Year on monikanavainen audiovisuaalinen installaatio, joka esitetään 20 minuutin luuppina. Visuaalinen ja äänellinen kompositio koostuu eri vuodenaikoina kerätystä kuva- ja äänimateriaalista, jota on muokattu voimakkaasti. Kenttä-äänityksissä korostuvat etenkin askelten äänet erilaisilla pinnoilla (hiekka, lehdet, lumi, jne.) ja eri vuodenaikoina (jäällä, lumessa, sateessa, kuivalla ja märällä alustalla). Äänet kaikuvat ja seurailevat tiiviisti katsojaa hänen tutkiessaan laajennettua tilaa. Katsoja saa todistaa jaloista tulevan äänen vähittäistä muuntumista olennaiseksi osaksi kokonaisteosta. Juuri katsojan aktivoimasta äänestä syntyy fyysinen ja intiimi suhde teoksen tilaan.Teoksessa vuodenaikoihin liittämämme visuaaliset ja äänitekstuurit puretaan, sekoitetaan, hajotetaan ja vääristetään. Installaatio tutkii sitä, miten ympäröiviä äänellisiä ja visuaalisia muutoksia koskevat käsitykset heijastuvat havaintoomme ajasta – kuin myös sitä, miten ajan hahmotus on ankkuroitunut äänellisiin maisemiin.

Roberto Pugliese, syntynyt 1980 Roomassa, on Helsingissä työskentelevä ääni- ja mediataiteilija. Hänen sävellyksissään, installaatioissaan ja performansseissaan on usein kyse käyttäjärajapinnasta ja ne perustuvat fysikaalisen välineen laajentamiseen. Keräämällä, muokkaamalla ja yhdistelemällä kuva- ja äänimateriaalia Pugliese pyrkii rakentamaan visuaalisen ja äänikuvaston yhteistä kieltä. Hänen installaatioissaan ääni ja sen muutokset luovat usein vaihtoehtoisen suhteen katsojan ja tilan välille.

Kai Rennes
ALL
6 min 37 sek, 2014

Suomalaista alkuperää oleva taiteilija Kai Rennes asuu ja työskentelee Brysselissä. Hän työskentelee videotaiteen,valokuvan ja installaation parissa. Yhteinen tekijä teoksille on materiaalina käytetyn kuvaston alkuperä: internetin ja sosiaalisen median kuvat, taidehistoria ja uskonnollisessa yhteydessä käytettyä sakraalikuvaaineisto sekä tieteellisten julkaisujen kuvitus. Näillä kuvilla on päämääränä tiedottaa, paikantaa, edistää, markkinoida ja edustaa ilman journalistista etäisyyttä kuvan kohteesen. Teoksissa on johdonmukainen yhteiskunnallinen ja eettinen sekä gender-teoreettinen lähestymistapa olipa kyseessä video, valokuvamaalaus tai performanssi.Kai Rennes on osallistunut näyttelyihin Pohjoismaissa, Ranskassa, Belgiassa, Luxemburgissa, Hollannissa, Espanjassa Kreikassa ja Kuubassa.

1800-luvulla länsimaiset taidehistorian tutkijat ja arkeologit matkustivat islamilaisiin maihin inventoimaan islamilaista arkkitehtuuria ja siinä käytettyjä geometrisiä kuvioita. Näiden kaksiuloitteisten mosaiikkikuvioiden selkärankana on geometriset perusmuodot, esimerkiksi hektagoni, oktagoni ja dodekagoni.

Geometriset kuviot on järjestetty perusmuotojen mukaan. Teoksessa on monta eri kulttuurisen tiedon tasoa. Traditionaalinen islamilainen arkkitehtuuri tuhansien vuosien takaa, länsimaisten tutkioiden piirrokset geometrisista kuvioista ja taiteilijan animoitu video (2013).

Tommi Matikka
My Last Seconds as a Pirate
3 min 39 sek, 2014.

Runovideo jossa fiktio ja omaelämänkerrallisuus sekoittuvat. Unikuvat siivittävät päähenkilön matkaa kohti kuolemaa syvissä vesissä. Elämä vilisee silmissä ja hän joutuu hai syömäksi. Kuolema ei kuitenkaan ole lopullinen.

Tommi Matikka, syntynyt 1983, on parhaillaan Utössä asuva ja työskentelevä videotaiteilija. Hän on osa elokuvallista videotaidekollektiivia Together Forever Studio yhdessä vaimonsa kanssa. Videoissaan Tommi yhdistelee mm. runoutta, animaatiota ja itse säveltämiään ääniraitoja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tarinoiden ja todellisuuden luja suhde – fiktiivinen elokuvataide ja omaelämänkerrallisuus – lyövät kättä teoksissa. Hänen taiteensa ydin on kokemuksessa ihmisen pienuudesta. Kriittinen itsetutkiskelu, pelot, kauneus, toivo ja sydäntä pusertavat suuret tunteet: Eksistentiaalinen suo, kaikille yhteisen korkeamman kokemuksen tavoittelu – kauhu ja toivo joka tästä kokemuksesta nousee, vyöryvät katsojan yli.