Warning: Parameter 2 to wp_hide_post_Public::query_posts_join() expected to be a reference, value given in /var/www/fs2/23/muufi/public_html/site/wp-includes/class-wp-hook.php on line 286

Warning: Parameter 2 to qtranxf_postsFilter() expected to be a reference, value given in /var/www/fs2/23/muufi/public_html/site/wp-includes/class-wp-hook.php on line 286
Artists' Association MUU » PERFORMANCE VOYAGE 4 – Kansainvälisten videoperformanssien sarja
MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

PERFORMANCE VOYAGE 4 – Kansainvälisten videoperformanssien sarja

ax_sillanpaa4.-27.4.2014
MUU Galleria


https://www.facebook.com/events/1458555147712631/

Avajaiset torstaina 3. huhtikuuta 2014 klo 17–19. Tervetuloa!

Helmikuussa maailman ensi-iltansa Madridissa saanut MUU ry:n toteuttama Performance Voyage 4 on nähtävissä ja koettavissa MUU Galleriassa huhtikuussa. Performance Voyage 4 on kansainvälisten videoperformanssien sarja, jonka teemana tänä vuonna on “Omakuva.” Kokoelma esittelee videoperformansseja 15 taiteilijalta ja taiteilijaryhmältä, jotka on valittu kansainväliseen avoimeen hakuun lähetettyjen teosten joukosta. Performance Voyage 4:n suomalaiset taiteilijat ovat Elina Brotherus, Marja Helander, Marika Orenius ja Minna Suoniemi.

Omakuvallisen teoskokonaisuuden äärellä katsoja haastetaan pohtimaan omaa minuuttaan. Teoksista nousevat esille omakuvalliset teemat kuten identiteetti tekoina ja prosessina, omaelämäkerrallisuus ja oikeutus omaan tarinaan, taiteilija yhteiskunnallisessa kontekstissa sekä minuuden suhde toiseen ja toiseuteen. Performance Voyage 4 kokonaisuus osoittaa, että alastomuus, teipit, sakset, peilit, vaatteet ja ruoka-aineet ovat edelleen performanssin peruskieltä.

Juryn jäseniä olivat Turun AMK:n Taideakatemian kuvataiteen koulutuspäällikkö Taina Erävaara, Varsinais-Suomen performanssin läänintaiteilija Leena Kela ja MUU ry:n toiminnanjohtaja Timo Soppela.

Performanssi Voyage -projekti alkoi vuonna 2011, Amorph! festivaalin yhteydessä. Amorph! järjestettiin tuona vuonna osana virallista Turku Euroopan Kulttuuripääkaupunki -ohjelmaa. Sen jälkeen Performance Voyage vakiintui osaksi MUUn vuosittaista projektiohjelmistoa, ja se on vuosi vuodelta kasvanut yhä näkyvämmäksi kansainväliseksi hankkeeksi. Projektin tarkoituksena on tallentaa ja dokumentoida useimmiten hetkeen sitoutuvaa performanssitaidetta ja jatkaa sen elämää myös performanssin esittämisen jälkeen.

Performance Voyage 4 –näyttelyn aikana MUU ry aloittaa yhteistyön suomalais-ruotsalaisen instituutin Hanaholmenin kanssa. Performanssivideokokoelma saa Hanaholmenin hotellihuoneisiin oman kanavan, jolloin hotellin vieraat pääsevät nauttimaan laadukkaasta videotaiteesta yksityisesti hotellihuoneissaan. Avainsanoina hankkeessa ovat tänä vuonna taiteen saavutettavuus sekä uudet esitystavat.

MUU Gallerian näyttelyn jälkeen Performance Voyage 4 suuntaa maailmankiertueelle.

Taiteilijat:

Anastasia Ax & Marja-Leena Sillanpää (Ruotsi)
Alex Bodea (Romania/Saksa)
Elina Brotherus (Suomi)
Cristian Chironi (Italia)
Chun Hua Catherine Dong (Kiina/Kanada)
Allison Halter (USA/Saksa)
Constantin Hartenstein (Saksa)
Marja Helander (Suomi)
Marianne Myungah Kim (Korea/USA)
Verica Kovacevska (Makedonia/Sveitsi)
Julia Kurek (Puola)
Marika Orenius (Suomi)
Benas Šarka (Liettua)
Minna Suoniemi (Suomi)

Installaatio MUU Galleriassa: Romulo Banares (Espanja)

PERFORMANGE VOYAGE 4 – TAITEILIJAT JA TEOKSET

1. Anastasia Ax & Marja-Leena Sillanpää: Scream to Scream, 2013, 16:9, 3 min 50 s (Ruotsi)

Scream to Scream on kuvattu New Yorkin maanalaisessa 14.4.2013 klo 14.00–19.30. Se on paikkasidonnainen omakuva. Teoksessa tarkastellaan sattumanvaraisten todistajien suhdetta yksittäiseen tekoon, joka näyttäytyy teoksen katsojalle sarjallisena ja asettuu kontekstiinsa. Tuttu äänimaailma on toteutettu niin, että koko ympäristö muuttuu yhden yksittäisen teon seurauksena.

Taiteilijaduo ANASTASIA AX ja MARJA-LEENA SILLANPÄÄ on työskennellyt yhdessä vuodesta 2011. Teoksissaan he tutkivat elämän ja kuoleman välistä kapeaa rajaa suoraan ja ilman pelkoa.

www.marjaleenasillanpaa.se, www.anastasiaax.se

2. Alex Bodea: nine line poems of alex bodea, 2013, 4:03, 5 min 53 s (Saksa)

Omakuva-harjoitelmassa Alex Bodea päättää paljastaa omituisen, dadaistisen, leikkisän kekseliään puolen persoonallisuudestaan. Henkiset ominaisuudet on esitetty näkyvin, aineellisin keinoin: viivoin, kaavoin ja sanoin. Teos tapahtuu Bodean kasvojen edessä olevalla läpinäkyvällä pleksilasilla, jolloin performanssi ja sen esittäjä tulevat yhdeksi. Teoksen leikillisyyttä korostaa improvisointi: pleksilasi säröilee ja heiluu, kuvaus on tarkoituksellisen amatöörimäistä. Huopakynän ja läpinäkyvän pinnan avulla Alex Bodea esittää puolilähikuvassa Line Poems -runojaan. Teoksessa narratiivisuutta rakennetaan vähäeleisesti ja toisin. Merkitykset muodostuvat katsojan ja taiteilijan välissä olevalle pleksilasille, johon esiintyjä piirtäen rakentaa tarinaa puheen tukemana.

ALEX BODEA on syntyisin Romaniasta. Hänen kiinnostuksensa piirtämiseen ja kirjoittamiseen ilmeni jo lapsena, kun hän jäljitteli kirjoitusta osaamatta edes lukea. Bodean taiteen määrittäviä piirteitä ovat trendien käyttö luovan työn materiaalina sekä itsepintainen halu tehdä asiat omalla tavallaan (uusiksi). Bodean ensimmäinen teossarja, jossa hän yhdisteli piirtämistä, kolmiulotteista tilaa ja toimintaa, olivat teokset Draw as if it would have consequences ja Protection Image.

drawshootingenroute.wordpress.com

3. Elina Brotherus: Francesca Woodman´s Aunts, 2013, 4:03, 2 min 59 s (Suomi)

Kaksi valokuvaajaa ottavat omakuvia laakafilmikameralla. Teos on kunnianosoitus Francesca Woodmanille, joka on tarpeeksi nuori, jotta valokuvaajat olisivat hänen tätejään. Francesca Woodmanin tuotanto keskittyi valokuvattuun omakuvaan.

ELINA BROTHERUS käyttää välineenään valokuvaa ja videota. Hänen varhaistuotantonsa käsitteli henkilökohtaisia mutta yleisiä kokemuksia, rakkauden läsnäoloa ja sen puutetta. Teossarjassa The New Painting (2000–2005), hän tutki valokuvauksen suhdetta taidehistoriaan ja haki innoitusta klassisen maalaustaiteen kuvastosta. Sarjoissa Model Studies (2002–2008) ja Artist and her model (2005–2011), Brotherus jatkoi ihmishahmon ja maiseman sekä taiteilijan ja mallin välisen suhteen kartoittamista. Viimeaikaisissa teoksissaan hän on palannut omaelämäkerrallisuuden pariin, mutta etäännytetymmin kuin nuoruudessaan.

www.elinabrotherus.com

4. Cristian Chironi: Sticker (excerpt), 2007, 4:03, 2 min 51 s (Italia)

Taiteilija asettuu urheilujoukkueesta otettuun valokuvaan, josta hän irtoaa kuin ”tarra”. Pysähtyneeltä näyttänyt kuva muuttuu eläväksi. Teoksessa omakuva näyttäytyy sekä yhteisössä että yhteisö omakuvassa.

Sticker kertoo visuaalisesti hahmon ja taustan, menneen ja nykyisyyden, kaksi- ja kolmiulotteisuuden, todellisuuden ja kuvitelman välisestä ristiriidasta tai niiden yhteensovittamisesta. Se synnyttää vaikutelman, että kiinteä kappale on mahdollista muuttaa kuvaksi, kunnes se putoaa hitaasti alas maahan ja jättää muotokuvan keskeneräiseksi.

CRISTIAN CHIRONI käyttää montaa eri mediaa kuten performanssia, valokuvaa, videota ja piirtämistä ja luo usein vuoropuhelua niiden välille. Paikkasidonnaisissa performansseissaan ja installaatioissaan hän pyrkii aina luomaan vuorovaikutusta teoksen kontekstin kanssa, oli sitten kyse ihmisistä (sosiaalinen konteksti) tai luonnosta (tilallinen konteksti). Teoksissaan Chironi tutkii kuvan ja mielikuvituksen, faktan ja fiktion, muistin ja nykyhetken, ristiriidan ja yhteensovittamisen sekä aineellisen ja aineettomuuden välisiä suhteita.

www.cristianchironi.it

5. Chua Hua Catherine Dong: When I Was Born, 2010, 16:09, 3 min 1 s (Kiina/Kanada)

Taiteilija seisoo kameran edessä ja kertoo, mitä tapahtui hänen syntymänsä hetkellä. Hän aloittaa sanomalla: ”Haluan kertoa jotain: Synnyin toisena päivänä tammikuuta 1975 pienessä kiinalaisessa kylässä keskelle kylmää talvea. Minulla on isoveli, seitsemän sisarta, ja olen itse perheen kuopus. Kun synnyin, isäni katsoi minuun ja sanoi, että olen vain yksi ruokittava suu lisää.”

Tyttölapsi tuohon aikaan oli ei-toivottu, ja isän sanat säilyivät avoimina haavoina aina siihen päivään asti, kunnes taiteilija kertoi tarinansa yleisölle. Nyt haavoista on tullut arpia, jotka elävät yhä aihettaan; ne kutovat erilaisuudesta identiteettiä ja identiteetistä erilaisuutta, muuttuvat rohkeuden symboleiksi ja todisteiksi paranemisen kyvystä. Teoksessa yksilön arvo ja olemassaolon oikeus tulevat esiin yhteiskunnallisessa kontekstissa.

CHUN HUA CATHERINE DONG on kiinalaissyntyinen taiteilija, joka asuu nykyisin Kanadassa. Hän on esiintynyt kutsuttuna taiteilijana useissa kansainvälisissä tapahtumissa, mm. Kaunasin 9. biennaali Liettuassa, Infr’Action-performanssifestivaali Italiassa, Internationales Festival für Performance Saksassa sekä Festival de Théâtre de rue de Lachine Kanadassa.

chunhuacatherinedong.wordpress.com

6. Allison Halter: Salt Lick, 2013, 16:09, 5 min 26 s (USA/Saksa)

Salt Lick tutkii performatiivisen kehon topografiaa tilanteessa, jossa keho joutuu toisten kehojen toiminnan kohteeksi. Teoksessa taiteilijan kasvot toimivat nuolukivenä, joka tarjoaa elämälle tärkeitä ravinteita samalla kun se kuluu. Teoksen keskiössä on etäännytetty ja arkinen ruumiillisuus, jossa elekieli on lainattu eläimiltä. Video kehottaa katsojaa pohtimaan mitä merkitsee, kun kehoon kajotaan poikkeuksellisin tavoin. Se tutkii myös näiden tekemisten tuloksia sekä toimijan että katsojan kannalta.

ALLISON HALTER asuu ja työskentelee Berliinissä. Hänen teoksiaan on nähty mm. seuraavissa tapahtumissa: dOCUMENTA(13) (DE), Golden Parachutes (DE), Ditch Projects (US), d’CLINIC Studios (SI), Feminist Form (US) sekä Citizen Jane Film Festival (US). Halterin ilmaisuvälineitä ovat performanssi, video, elokuva, ääni, kirjoittaminen ja valokuva. (Hänellä on kuvataiteiden MA-tutkinto Pacific Northwest College of Artista Oregonista.)

www.allisonhalter.org

7. Constantin Hartenstein: FIT, 2012, 4 min 42 s (Saksa)

Performanssin kehollinen suoritusluonne on FIT:ssä nostettu keskiöön. FIT tutkii nykyajan ”epäpaikkoja”, jollaisia Marc Augé kuvaa fenomenologisessa tutkimuksessaan suurkaupunkien supermoderneista tiloista. Teoksessa omia fyysisiä rajojaan koetteleva käärmemies tulee osaksi arkkitehtonista ympäristöä. Kuvan kääntäminen synnyttää tyhjentyneen tilan ja arkinen tila muuttuu toiseksi. FIT kyseenalaistaa mediassa esitettävät kuvat ihannevartalosta ja esittää meille, miten ruumiimme voi joutua pakkomielteen uhriksi.

CONSTANTIN HARTENSTEIN on installaatio- ja videotaiteilija, joka asuu ja työskentelee Herzbergissä, Berliinissä ja New Yorkissa. Vuoden 2011 Venetsian biennaalissa hän työskenteli Saksan paviljongissa elokuvatuottajana. Hartenstein on ollut useissa residenssiohjelmissa kuten Triangle Arts New York (USA), Grand Central Art Center Santa Ana (USA), Künstlerhaus Schöppingen (GER) ja Flux Factory New York (USA). Hänen teoksiaan on nähty useissa kansainvälisissä yhteyksissä kuten Goethe-instituutissa New Yorkissa, Bundeshallessa Saksassa, Saksan New Yorkin konsulaatissa, Berliinin Volksbühnessä, Berlinische Galeriessa ja transmedialessa sekä Herzliyan biennaalissa Israelissa.

www.constantinhartenstein.com

8. Marja Helander: Trambo, 2014, 3 min 26 s (Suomi)

Trambo on tunturissa vaeltavan saamelaisen omakuva. Videon nainen raahaa mukanaan isoa trampoliinia, jonka hän toivoo tuovan iloa yksitoikkoiseen matkaan ja elämään. Trampoliini on viittaus nykyaikaan, mutta sen voi myös tulkita vankilaksi tai muuriksi, jonka läpi on vaikea nähdä. Trampoliinin pyöreä muoto, hyppiminen ja siitä syntyvä ääni viittaavat myös šamanismiin ja aikaa sitten kadotettuun perinteeseen. Toinen tapa katsoa videota on nähdä se unenkaltaisena tilana, väläyksenä toisesta maailmasta. Trambossa juhlitaan toiseutta. Paikkaan ja ajankohtaan kuulumaton arkinen esine osoittaa objektin ja toiminnan toiseusluonteen pikemminkin kuin pääosassa olevan ihmisen.

MARJA HELANDER opiskeli alun perin maalausta kunnes vaihtoi valokuvaukseen. Helander tutkii teoksissaan identiteettiä suhteessa saamelaistaustaansa. Viimeaikaisissa töissään hän on keskittynyt maisemaan, autioiden, tummien ja arvoituksellisten näkymien kuvaamiseen. Harmonisuuden sijaan nykyaikana toteutuva luonnon ja ihmisen liitto on nähty teoksissa synkkänä. Helanderin teoksia on nähty yksityis- ja ryhmänäyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomailla useissa eri tiloissa kuten Hasselblad-galleria Göteborgissa, Bildmuseet Uumajassa, Kunsthal Charlottenborg Kööpenhaminassa, Galleri F 15 Norjassa, Hamiltonin taidegalleria Kanadassa, Johannesburg Art Gallery Johannesburgissa sekä 7th African Photography Meeting Bamakossa.

9. Marianne Myungah Kim: Remember Everything, 2004, 16:09, 2 min 40 s (Korea/USA)

Remember Everything on kokeellinen performanssivideo, jonka innoituksena on ollut japanilainen butoh -tanssi sekä Elias Cannettin kirjoitukset. Teos viittaa kuvitellun roolipelin puitteissa tapahtuvaan kaksoskäyttäytymiseen. Videolla nähdyt kaksoset tuovat mieleen erilaisia roolihahmoja – rakastavaiset, sisarukset, äiti ja lapsi – jotka kaikki taistelevat ristiriitaisten tunteitten kanssa: uskaltaako kiintyä vai ei. Heijastuksia on käytetty videossa sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti kuvaamaan kahta liikkuvaa naista, fantasiaa ja eristyneisyyttä. Teoksessa tarkastellaan identiteetin hajottamista ja rakentamista kuvan ja tekstin avulla.

MARIANNE MYUNGAH KIM on korealais-amerikkalainen taiteilija, jonka ilmaisun välineitä ovat video, tanssi ja multimediainstallaatio. Hänen projektejaan on nähty monissa eri yhteyksissä: Dance Film Associationin Dance for Camera -festivaali, Singaporen taidefestivaali, Harlem Stage New Yorkissa, kansainvälinen Jumping Frames -tanssivideofestivaali Hongkongissa, Zendai MoMA Shanghaissa, Total Museum Soulissa sekä Fundacion Ludwig Kuubassa.

www.mariannekim.com

10. Verica Kovacevska: The Artist, 2013, 16:09, 2 min 18 s (Sveitsi)

The Artist on lyhyt split-screen-video, jossa taiteilija esiintyy itse. Videolla hänen nähdään suorittavan toisteisia liikesarjoja, jotka dokumentoivat taiteilijan työtä – tutkimusta, luomista, toimistotöitä, rakentamista, markkinointia, ja niin edelleen.. Video tarkastelee kriittisesti luovan tuottamisen arvoa nykypäivän markkinataloudessa, sekä esittelee “virkamiestaiteilijan” arkea ja nykytaiteilijan työvälineitä.

VERICA KOVACEVSKA on syntyisin Skopjesta. Vuodesta 2009 lähtien hän on asunut ja työskennellyt Zürichissä. Kovacevska on osallistunut moniin kansainvälisiin näyttelyihin ja festivaaleihin kuten Re.act.feminism Berliinissä, Belgrade: Nonplaces nykytaiteen museossa Belgradissa, This is Not a Gateway -festivaali Lontoossa, Other Possible Worlds nykytaiteen keskus Casino Luxembourgissa Luxemburgissa sekä Moskovan nykytaiteen biennaali Moskovassa.

www.kovacevska.net

11. Julia Kurek: Message, 2007, 4:03, 9 min 57 s (Puola)

Message voitti ensimmäisen palkinnon Piotrkow Trybunalski -taidebiennaalissa Puolassa. Video tutkii identiteetin suhdetta toisiin ihmisiin sekä heidän reaktioihinsa. Ympäristö toimii samaan aikaan sekä performanssina että omakuvana, ja yksinkertainen teko kertoo enemmän ympäristöstä kuin itse taiteilijasta. Teos tarkastelee myös taiteilijan vallan käyttöä julkisessa tilassa.

JULIA KUREK on syntyisin Szczecinista. Hän on valmistunut Gdanskin kuvataideakatemiasta. Kurek pääsi opiskelemaan jatkotutkintoa Krakovan taideakatemiaan, josta hän valmistui tohtoriksi vuonna 2012.

www.juliakurek.com

12. Marika Orenius: Talking about…, 2013, 16:09, 5 min 6 s (Suomi)

Onko meillä vapaus puhua, tanssia, laulaa, huutaa? Oreniusta kiinnostavat tilat sekä ihmisen vapaus keholliseen reaktioon ja toimintaan. Videossa taiteilija istuu vuoteellaan ja pohtii yksilön ja maailman välistä suhdetta. Hänen tavoitteensa on tehdä näkyväksi filosofiaan ja yhteiskuntaan liittyviä rakenteita koskevia ideoita. Teoksen keskiössä on identiteetin poliittisuus.

MARIKA ORENIUS käyttää välineinään liikkuvaa kuvaa, valokuvaa, piirtämistä, performanssia ja installaatiota. Valmistuttuaan Helsingin Kuvataideakatemiasta hän on jatkanut opintojaan École Nationale Supérieure des Beaux-Artsissa Pariisissa sekä Göteborgin yliopiston Valand-taideakatemiassa. Orenius on tällä hetkellä jatkotutkinto-opiskelijana Aalto-yliopistossa.

www.juliakurek.com

13. Benas Šarka: Wall Soul, 2013, 4:03, 6 min 51 s (Liettua)

Runouden lähtökohta ja ikuinen inspiraatio on yksinäisyys ja kyllästyneisyys. Runous voi olla viimeinen oljenkorsi, tieto joka on olemassa ennen tietoisuudessa olevaa tietoa. Tai se voi olla olemassa jälkikäteen, kun kaikki tiedon illuusiot ovat kadonneet. Wall Soul on klassiseen tyyliin toteutettu omakuvaperformanssi.

BENAS ŠARKA on tunnettu liettualainen performanssitaiteilija, joka työskentelee vaihtoehtoteatterissa sekä ohjaajana että näyttelijänä. Vuonna 1987 hän perusti itsenäisen teatteriryhmän nimeltä Gliukai, jonka toiminnan keskiössä ovat julkiset tilat kuten kadut, varastot ja teollisuusrakennukset. Vuoden 1988 jälkeen hän on tehnyt 35 performanssiesitystä ja osallistunut 65 kansainvälisille teatterifestivaaleille. Šarka ryhtyi tekemään kokeellisia audiovisuaalisia teoksia vuonna 2008 ja on viidessä vuodessa toteuttanut monta lyhytelokuvaa, joita on esitetty useilla eri festivaaleilla.

14. Minna Suoniemi: Lullaby, 2012, 16:09, 3 min 39 s (Suomi)

Lullaby on uustulkinta taidehistorian monista äiti ja lapsi -aiheista. Äiti makaa vuoteella kun lapsi leikkii hänen kasvoillaan. Äiti murisee ja paljastaa vampyyrihampaansa, mutta lapsi ei pelkää, vaikka äiti olisikin peto. Teos tarkastelee äiti-lapsi-suhteen raadollista ja ristiriitaista ruumiillisuutta.

MINNA SUONIEMI asuu ja työskentelee Tampereella. Hän on toiminut kuvataiteilijana vuodesta 1996. Suoniemen töitä on nähty keskeisissä museoissa niin Suomessa kuin ulkomailla. Viimeksi hän on esitellyt töitään Norjan kansallisessa valokuvamuseossa Preus Museumissa, Helsingin taidehallissa sekä Nykytaiteen museo Kiasmassa. Suoniemen videolle Punahilkka ja susi myönnettiin Suomen taiteilijaseuran Palokärki-palkinto vuonna 2012.

www.minnasuoniemi.com

15. Romulo Banares: Feed me back, 2013, 16:09, Installaatio MUU Galleriassa (Espanja)

Feed me back on kertomus siitä, miten teknologinen ympäristö vaikuttaa meidän mieleemme, miten uusmedia vaikuttaa minuuteemme post-kapitalistisella kaudella, ja miten nämä uudet teknologiat herättävät meissä tunteita ja haluja. Feed me back on installaatio, jossa katsoja osallistuu teokseen käymällä makaamaan vuoteelle. Webkamera ottaa kuvan makaavasta katsojasta ja heijastaa sen takaisin vuoteelle. Kun katsoja nousee ylös, hän näkee oman kuvansa vuoteella virtuaalisena kopiona.

Identiteetti takaisinkytkentänä, jossa ruumis on vain kuva kuvien joukossa, digitaalinen manipuloitavissa oleva tieto, jakaminen ja kopioiminen – Narkissoksen myytti sosiaalisten verkostojen aikakaudella.

ROMULO BANARES on syntynyt Valenciassa, hän asuu ja työskentelee Madridissa.

www.romulobanares.com

LISÄTIETOJA: muugalleria@muu.fi, +358-9-625 972, www.muu.fi