Warning: Parameter 2 to wp_hide_post_Public::query_posts_join() expected to be a reference, value given in /var/www/fs2/23/muufi/public_html/site/wp-includes/class-wp-hook.php on line 286

Warning: Parameter 2 to qtranxf_postsFilter() expected to be a reference, value given in /var/www/fs2/23/muufi/public_html/site/wp-includes/class-wp-hook.php on line 286
Artists' Association MUU » Johanna Väisänen: Suolanjyvä
MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

Johanna Väisänen: Suolanjyvä

Johanna Väisänen: Suolanjyvä1.11.-24.11.2013

MUU galleria

Klicka här för svenska

http://www.facebook.com/events/725522860794625/

Teoksessa käsittelen videoteoksilleni tyypillistä unen teemaa. Olen kuvannut useita teoksia hylätyissä tiloissa. Suolanjyvän tila, Eemil Halosen museo, on ikään kuin kahteen kertaan unohdettu, ensiksi ison maatilan kivinavettana ja myöhemmin se on kokenut unohduksen kipsiveistosten haurastuvana varastointipaikkana. Teoksessa esiintyy neljä vinttikoiraa. Whippetien liike on puhdaspiirteisen sulavaa, rationaalista ja luonnollista sanan varsinaisessa merkityksessä. Liikkeen keveys liittää sen uneen. Oikeastaan koko teos perustuu liikkeseen. Eemilin veistokset ovat liikettä luonnollisella tavalla esiin tuovia, tapahtumina yleensä työtä kuvaavia. Veistos, joka taidokkaassa liikkeenkuvauksessaan on pysähtynyt staattiseksi kipsityöksi muotoutuu kontrastiksi koirien liikkeelle ajassa ja tilassa.

Olen työskennellyt valvojana Eemil Halosen museossa muutaman kuukauden vuonna 2004. Museotila on kivinavetta, jota ei lämmitetä ja siten se on avoinna vain kesäisin. Kävijöitä museossa on alkukesästä vähän, joten joinakin kesäkuun aamuina otin päiväunet yläkerran ikkunasta tulevassa auringonläikässä. Unen ja valveen rajoilla katselin ruutuikkunan siivilöimässä viistossa auringonvalossa veistoksia. Tästä tämä teos on lähtöisin.

Vietin paljon aikaa museon veistosvarastoissa tutkien veistoksia, rintakuvia, kuolinnaamioita ja reliefejä. Paikalliseen työn ja kodin historia on projisoitunut veistosten muotoihin. Museossa olevat veistokset ovat patinoituneita kipsivaluja, klassista kuvanveistotaidetta. Osaa niistä ei ole valettu lainkaan pronssiin, eikä niitä siten ole olemassa muualla, ainoastaan originaali kipsivalos kivinavetassa. Tämä pitkä yksinäisyydessä vietetty aika tässä ihmeellisen kauniissa ja lähes rikkumattoman hiljaisessa ympäristössä muovasi minuakin. Toinen vastaava kokemus on ollut kuukaudet Firenzessä.

Toimin monella taiteen osa-alueella kuten video, valokuva, ääni, piirustus ja maalaus. Ennen kaikkea yhdistän näitä elementtejä installaatioiksi. Näyttelyssä olleet teokset voivat myös olla yksittäisiä kokemuksia, mutta kokonaisuudesta muodostuu usein yksi installaatiomainen teos.

Teen kahdentyyppisiä videoteoksia, ensinnäkin lyhytelokuvamaisia teoksia, jotka toimivat itsenäisinä kokonaisuuksina. Näissä teoksissa pyrin viitteelliseen juonellisuuteen ja kerronnallisuuteen. Tämän lisäksi teen mediainstallaatioita. Ne saavat runkonsa erilaisista rakenteista ja elementeistä (esim. vedestä) ja niiden videot ovat kerronnaltaan hidastempoisia, maisemallisia.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

MUU-YHTEISTYÖSSÄ:
Pro AV
Genelec



Johanna Väisänen: Saltkorn

MUU studio

Detta verk kretsar kring drömmens värld, ett tema som återkommit i mina videoverk. Jag har filmat många verk i övergivna rum. I verket Saltkorn är rummet Eemil Halonens museum, som på sätt och vis fallit i glömska två gånger: första gången som en stenladugård på en stor bondgård, därefter som en allt skröpligare lagerlokal för gipsskulpturer. I verket uppträder fyra vinthundar. Dessa whippetar rör sig inte bara renodlat graciöst och rationellt, utan samtidigt också naturligt i ordets egentliga bemärkelse. Rörelsens lätthet för associationerna till drömmens värld. Egentligen bygger hela verket på rörelse. Eemils skulpturer lyfter fram rörelsen på ett naturligt sätt, de framstår oftast som ett slags komprimerade arbetsprocesser. I sin konstfärdiga rörelseskildring har de fixerats till ett statiskt verk av gips som kontrasterar mot hundarnas spänstiga rörelse i tid och rum.

Jag arbetade 2004 några månader som museivakt på Eemil Halonens museum. Museilokalen är en stenladugård som inte är uppvärmd och därför hålls öppen bara om somrarna. Åtminstone under försommaren hade museet få besökare, och vissa junimorgnar kunde jag således ta en tupplur i solljuset som strömmade in genom fönstret på övre våningen. I gränszonen mellan sömn och vakenhet betraktade jag skulpturerna i det diagonala, genom fönsterrutorna silade ljuset. Dessa stunder är ursprunget till detta verk.

Jag tillbringade mycket tid i museets skulpturförråd studerande skulpturer, byster, dödsmasker och reliefer. Arbetets och hemmets lokalhistoria blev synlig, projicerad i skulpturernas former. Skulpturerna i museet är patinerade gipsavtryck, klassisk skulpturkonst. En del av dem har aldrig gjutits i brons. De existerar således ingen annanstans, endast som gipsavtryck i ladugården. Denna mångåriga ensamhet i detta förunderligt vackra och så gott som fullständigt ljudlösa rum formade även mig. En annan liknande erfarenhet var de månader jag tillbringade i Florens.

Jag är verksam inom många konstsektorer: video, fotografi, ljud, teckning och måleri. Framför allt kombinerar jag dessa varierande element till installationer. Verken på mina utställningar kan också vara självständiga, men ofta bildar de en helhet i form av ett slags installation.

Jag gör två typer av videoverk. För det första kortfilmsaktiga verk som fungerar självständigt. I dem är intrigen och berättandet mera svävande, approximativt. För det andra gör jag medieinstallationer. De är uppbyggda kring olika strukturer och element (t.ex. vatten), och videoberättandet framskrider i långsamt tempo, likt växlande landskap.

Utställningen har fått stöd av Centret för konstfrämjande.