Warning: Parameter 2 to wp_hide_post_Public::query_posts_join() expected to be a reference, value given in /var/www/fs2/23/muufi/public_html/site/wp-includes/class-wp-hook.php on line 286

Warning: Parameter 2 to qtranxf_postsFilter() expected to be a reference, value given in /var/www/fs2/23/muufi/public_html/site/wp-includes/class-wp-hook.php on line 286
Artists' Association MUU » MUU KIRJOITTAA – IHMISÄÄNELLÄ TUOTETTU VESI
MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

MUU KIRJOITTAA – IHMISÄÄNELLÄ TUOTETTU VESI

23/10/2019
MUU kirjoittaa
MUU kirjoittaa -työryhmä koostuu järjestön jäsentaiteilijoista, joita yhdistää kiinnostus kirjoittamiseen. Teksti näyttelystä: Mari Mäkiö: KAGEKIYODO , 28.9.-3.11.2019, MUU Studio

Ihmisäänellä tuotettu vesi
Teksti: Suvi Nurmi

Kun tulen MUU Gallerian takaosan studiotilaan, odotan vanhasta tottumuksesta löytäväni sieltä videoteoksen. Mari Mäkiön teoskokonaisuus perustuu kuitenkin lähes yksinomaan ääneen. Kuutiomaisessa, pimennetyssä studiotilassa vallitsee intensiivinen tunnelma. Tilan täyttää äänimaisema, joka luo mielikuvia veden valumisesta ja tippumisesta. Keskilattialle on toteutettu alttarimainen rakennelma: puoliympyrän muotoinen matala pöytä, jonka ääreen asetetulle tyynylle kokija saa polvistua japanilaiseen tapaan. Asetelma on harmoninen, ja pöytään on upotettu eri muotoisia, mielikuvitusta kutkuttavia painikkeita, joita napauttelemalla teosta voi soittaa: kukin painike lisää tilassa kuultavan äänimaton päälle erilaisen, ihmisäänellä tuotetun soolon.

Mäkiön teos on saanut alkunsa kahden kuukauden residenssijakson aikana japanilaisessa Akiyoshidain kylässä, jonka kupeessa sijaitsevan luonnonpuiston lukuisat luolat ovat sikäläinen nähtävyys. Maan alle kätkeytyy siellä kokonainen oma maailmansa, jossa mutkittelee kilometrikaupalla luonnon muovaamia tunneleita. Osaan niistä on tasoitettu turvallinen, valoisa ja esteetön kulkuväylä, ja suuaukolla peritään pääsymaksu. Osa luolista puolestaan on koettavissa omalla vastuulla, taskulampun valossa kompastellen.

Suomen Japanin-instituutin hallinnoima residenssi kannustaa taiteilijoita yhteistyöhön paikallisen kyläyhteisön kanssa, ja myös Mäkiölle löytyi paikkakunnalta innokkaita yhteistyökumppaneita mm. residenssirakennuksella harjoittelevan kuoron riveistä. Mäkiö näkee oman roolinsa taiteilijana ennen kaikkea raamien asettajana ja ohjaajana. Työskentely yhteisöllisesti osana suurempaa ryhmää on Mäkiölle tyypillistä, ja tässä teoksessa hän tuntuu suorastaan häivyttävän itsensä taustalle, antaen kirjaimellisesti äänen residenssijakson aikana kohtaamilleen paikallisille. Installaation painikkeisiin liittyvät yksittäiset äänetkin on luonut residenssissä Mäkiölle tutuksi tullut japanilainen äänitaiteilija Miyuki Inoue.

Studion installaatio on nimeltään Tuntu(ma), ja siinä tärkeään rooliin nousevat painikkeet, joiden orgaaninen muoto ja muhkurainen pintastruktuuri on kopioitu saven avulla suoraan alkuperäisen luolan seinästä. Painikkeiden keraaminen, sileäksi lasitettu pinta tuottaa minun sormilleni kuitenkin harmillisen muovisen vaikutelman. Viileä ja huokoinen savi olisi saattanut olla materiaalina toimivampi valinta välittämään maanalaisten seinämien tuntua.

Studion edustalla, gallerian käytävämäisessä välitilassa on kuulokkeilla kuunneltava teos Pimeän ääni. Siinä luolan mystisiin taustaääniin sekoittuvat moninaiset ihmisten ääntelyt, jotka pyrkivät jäljittelemään kokemusta pimeän luolan tunnelmasta ja veden äänistä. Kymmenien ihmisäänten risteäminen luolan taustaääniä vasten oli hypnoottista ja kaunista kuunneltavaa, ja tälle teokselle olisi toivonutkin parempaa esitystilaa. Sen olisi suonut olevan kuunneltavissa täydessä pimeydessä, jotta luolan olisi voinut paremmin kuvitella ympärilleen.

Näyttelytekstissään Mäkiö toteaa galleriatoteutuksen olevan testi siitä, miten tuhansien kilometrien päässä oleva japanilainen luola on tuotavissa toiseen tilaan. On hyvä, että taiteilija ilmaisee rehellisesti epävarmuutensa yrityksen onnistumisesta, sillä se ei ole itsestäänselvää. Teosten vahvasti paikkasidonnainen lähtökohta voi tuntua ongelmalliselta siirrettynä niin tyystin toisenlaiseen ympäristöön ja erilaisen yleisön koettavaksi.

Erityisesti Pimeän ääni -teoksen äänimaisema kuitenkin imaisee mukaansa. Voimakas veden solina luo taustan, jota vasten hiljalleen kasvava ihmisäänien kuoro soi kiehtovana. Onomatopoeettisia sanoja on japanin kielessä Mäkiön mukaan poikkeuksellisen runsaasti. Kielen ymmärtäminen ei teoksen ymmärtämiseksi kuitenkaan ole tarpeen. Veden äänien jäljittelyssä on jotakin universaalisti tunnistettavaa, ikiaikaista ja liikuttavaa. Ihminen pyrkii omalla vajavaisella ja kömpelöllä tavallaan kuvaamaan sitä, minkä luonto on tehnyt täydelliseksi. Teoksesta huokuu kunnioitus ainutlaatuista, vaikuttavaksi koettua paikkaa kohtaan.

Mari Mäkiö: Kagekiyodo, 28.9.-3.11.2019,
MUU Studio, Lönnrotinkatu 33, 00180 Helsinki

***

Suomi on kuvataidekansaa. Kuvataidekohteiden kävijäluvut ovat huikeat 4,6 miljoonaa vuodessa. Kuvataidetta voi nähdä ympäri vuoden monenlaisissa paikoissa, vakiintuneista instituutioista pieniin gallerioihin ja pop up -näyttelyihin. Uusia, kiinnostavia näyttelytiloja perustetaan jatkuvasti. Tästä huolimatta taidetta käsitteleviä tekstejä julkaistaan mediassa yhä harvemmin.

MUU ry:n sisällä toimiva MUU kirjoittaa -työryhmä koostuu taiteilijoista, joita yhdistää kiinnostus kirjoittamiseen. Ryhmä on kokoontunut jo muutaman vuoden ajan pohtimaan kirjoittamisen roolia ja mahdollisuuksia nykytaiteessa. Nyt työryhmän julkaisee kirjoituksia MUUn gallerianäyttelystä sekä verkossa että galleriassa luettavaksi. Tarkoituksena on tarjota taidekritiikille luova vaihtoehto, jossa taiteilija kirjoittaa  kollegansa teoksista.

MUU kirjoittaa -toimintaa tukee Svenska Kulturfonden.

muugalleria(a)muu.fi,  +358 9 625 972