MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

RSS Artists’ Association MUU

MUU KIRJOITTAA 5

MUU kirjoittaa -työryhmä koostuu järjestön jäsentaiteilijoista, joita yhdistää kiinnostus kirjoittamiseen. Tänä syksynä työryhmä julkaisee jokaisesta MUUn gallerianäyttelystä kirjoituksia sekä verkossa että galleriassa luettaviksi.

MUU kirjoittaa 18/09/2018
Teksti: SUVI NURMI – Linnunpönttö kutsuu pysähtymään
Timo Takala: Linnunpönttö, 14.9.-21.10.2018, MUU Studio

MUU Studiossa esillä oleva Timo Takalan videoteos on nimeltään Linnunpönttö. Nimi on sikäli harhaanjohtava, että itse linnunpönttö tulee mukaan kuvaan vasta viimeisillä minuuteilla, ja satunnainen katsoja ei välttämättä ehdi nähdä siitä vilaustakaan. Reilun tunnin mittaisella videolla näytettävä monivaiheinen työskentely tähtää kyllä loppujen lopuksi linnunpöntön nikkaroimiseen, mutta niin pitkän kaavan kautta, että lopputulos tuntuu sivuseikalta.

Minua onnisti, sillä osuin gallerialle hetkellä, jolloin muuta yleisöä ei ollut paikalla, joten näyttelyvalvojan oli mahdollista laittaa video alkamaan minua varten alusta. Harvoin on aikaa pysähtyä kokonaiseksi tunniksi videoteoksen ääreen, sillä gallerioissa tulee usein viivähdettyä vain hetken verran matkalla jostakin jonnekin, ja pitkästä videosta tulee koettua vain jokin osa keskeltä. Tällä kertaa kuitenkin pysähdyin tietoisesti katsomaan teoksen alusta loppuun.

Pysähtyminen todellakin sopi Takalan teokseen: se kutsuu ennen kaikkea hidastamaan tahtia. Videolla asiat tapahtuvat niin uskomattomalla kärsivällisyydellä ja pieteetillä, että ”kaikki mulle heti nyt” -nykymenoon tottunutta alkaa nolottaa.

Takala tuntuu vievän katsojan puhdasotsaisten poikakirjojen maailmaan. Saksanpaimenkoira touhuaa häntä viuhuen mukana, kun lähimetsästä kerätään rautaroskaa, joka sulatetaan itse rakennetussa ahjossa. Takomalla rautakimpale muotoillaan uudelleen sahanteräksi. Työkalu pääsee myös tositoimiin, kun sillä sahataan metsästä löytynyt puupölli laudoiksi, ja niistä viimein rakennetaan linnunpönttö, joka viedään samaan metsään odottamaan seuraavan kevään asukkaita.

Taiteilija kertoo myöhemmin, että itse tehty saha osoittautui parhaaksi työkaluksi, joka hänellä on koskaan ollut. Hän oli kuulemma varautunut etukäteen siihen, että saha ei olisikaan ollut käytössä hyvä ja hän olisi joutunut huijaamaan videolla käyttäneensä sitä lautojen sahaamiseen, mutta onneksi kepulikonsteihin ei ollut tarvinnut turvautua.

Videolla ei ole selostavia tekstejä, jotka kertoisivat, mistä missäkin työvaiheessa on kysymys. Äänimaisemana toimivat pelkät työskentelyn ja ympäröivän luonnon äänet. Kuvat ovat välillä intensiivisiä viedessään katsojan aivan hehkuvan metallimötikän lähelle, välillä taas viehättävän arkisia värikkäine työskentelyasentoineen ja -vaatteineen. Metallityön tekniikkaa tuntematon katsoja joutuu arvailemaan ja päättelemään, mihin mikäkin työvaihe liittyy, ja moni irralliselta näyttävä puuha osoittautuu merkitykselliseksi vasta jälkikäteen. Välillä se turhauttaa, mutta enimmäkseen vain herättää uteliaisuuden. Tärkeimmässä roolissa on rautaromun sulattaminen ja taonta, joka on hypnoottista seurattavaa.

Lähikuvassa näkyviin sormiin ilmestyy työn edetessä rakkolaastareita. Samaa tahtia kasvaa ihailu taiteilijaa kohtaan, sillä vastaavaa paneutumista ei usein pääse todistamaan. Toki prosessin puristaminen tuntiin hämää katsojaa, sillä todellisuudessa työ on toteutettu useamman kuukauden kuluessa, kuten kuulen myöhemmin keskustellessani taiteilijan kanssa.

Kaikkien taitoa vaativien työskentelyvaiheiden jälkeen linnunpönttö tuntuu liikuttavan yksinkertaiselta päämäärältä. Sellaisen on moni nikkaroinut jo lapsena. Pöntöstä ei tehdä edes mitään erityisen hienoa design-mallia, vaan se kaikkein tavallisimman näköinen, karkea lautahökötys. Jostain syystä kontrasti viehättää minua.

Teoksen tärkeimmäksi sanomaksi kohoaa varsin konkreettisesti luonnon, hitauden ja käsillä tekemisen arvostus sekä kertakäyttökulttuurin vastustaminen. Teoksen konstailematon suoruus ja rehtiys virkistää. Merkityksiä ei tarvitse kaivella esiin hammastikulla.

Videon rauhallinen tunnelma on niin harras ja keskittynyt, että siitä olisi mieluiten nauttinut täydellisessä hiljaisuudessa. Nyt gallerian etutilassa samanaikaisesti pauhaava Markus Renvallin videoinstallaatio tunkeutuu väkivalloin Studion tilaan ja lyö reikiä Takalan teoksen rakentamaan kuplaan. Huomasin toivovani, että Linnunpöntön ääni olisi tullut kuulokkeista, jolloin sulkeutuminen teoksen maailmaan olisi tapahtunut vaivattomammin.

*

MUU kirjoittaa:

Suomi on kuvataidekansaa. Kuvataidekohteiden kävijäluvut ovat huikeat 4,5 miljoonaa vuodessa. Kuvataidetta voi nähdä ympäri vuoden monenlaisissa paikoissa, vakiintuneista instituutioista pieniin gallerioihin ja pop up -näyttelyihin. Uusia, kiinnostavia näyttelytiloja perustetaan jatkuvasti. Tästä huolimatta taidetta käsitteleviä tekstejä julkaistaan mediassa yhä harvemmin.

MUU ry:n sisällä toimiva MUU kirjoittaa -työryhmä koostuu taiteilijoista, joita yhdistää kiinnostus kirjoittamiseen. Ryhmä on kokoontunut jo parin vuoden ajan pohtimaan kirjoittamisen roolia ja mahdollisuuksia nykytaiteessa. Nyt työryhmän tavoitteena on julkaista tänä syksynä jokaisesta MUUn gallerianäyttelystä kirjoitus sekä verkossa että galleriassa luettavaksi. Tarkoituksena on tarjota taidekritiikille luova vaihtoehto, jossa taiteilija kirjoittaa  kollegansa teoksista.

muugalleria(a)muu.fi, +358 9 625 972