MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Search

Arkisto

RSS Artists’ Association MUU

MUU WRITES 5

MUU Writes is a group composed of MUU members artists who share an interest in writing. The group has set themselves the task of publishing an essay on every exhibition scheduled in MUU’s program autumn 2018, to be released both online and in the gallery.

This text is only in Finnish:

MUU kirjoittaa 18/09/2018
Teksti: SUVI NURMI – Linnunpönttö kutsuu pysähtymään
Timo Takala: Linnunpönttö, 14.9.-21.10.2018, MUU Studio

MUU Studiossa esillä oleva Timo Takalan videoteos on nimeltään Linnunpönttö. Nimi on sikäli harhaanjohtava, että itse linnunpönttö tulee mukaan kuvaan vasta viimeisillä minuuteilla, ja satunnainen katsoja ei välttämättä ehdi nähdä siitä vilaustakaan. Reilun tunnin mittaisella videolla näytettävä monivaiheinen työskentely tähtää kyllä loppujen lopuksi linnunpöntön nikkaroimiseen, mutta niin pitkän kaavan kautta, että lopputulos tuntuu sivuseikalta.

Minua onnisti, sillä osuin gallerialle hetkellä, jolloin muuta yleisöä ei ollut paikalla, joten näyttelyvalvojan oli mahdollista laittaa video alkamaan minua varten alusta. Harvoin on aikaa pysähtyä kokonaiseksi tunniksi videoteoksen ääreen, sillä gallerioissa tulee usein viivähdettyä vain hetken verran matkalla jostakin jonnekin, ja pitkästä videosta tulee koettua vain jokin osa keskeltä. Tällä kertaa kuitenkin pysähdyin tietoisesti katsomaan teoksen alusta loppuun.

Pysähtyminen todellakin sopi Takalan teokseen: se kutsuu ennen kaikkea hidastamaan tahtia. Videolla asiat tapahtuvat niin uskomattomalla kärsivällisyydellä ja pieteetillä, että ”kaikki mulle heti nyt” -nykymenoon tottunutta alkaa nolottaa.

Takala tuntuu vievän katsojan puhdasotsaisten poikakirjojen maailmaan. Saksanpaimenkoira touhuaa häntä viuhuen mukana, kun lähimetsästä kerätään rautaroskaa, joka sulatetaan itse rakennetussa ahjossa. Takomalla rautakimpale muotoillaan uudelleen sahanteräksi. Työkalu pääsee myös tositoimiin, kun sillä sahataan metsästä löytynyt puupölli laudoiksi, ja niistä viimein rakennetaan linnunpönttö, joka viedään samaan metsään odottamaan seuraavan kevään asukkaita.

Taiteilija kertoo myöhemmin, että itse tehty saha osoittautui parhaaksi työkaluksi, joka hänellä on koskaan ollut. Hän oli kuulemma varautunut etukäteen siihen, että saha ei olisikaan ollut käytössä hyvä ja hän olisi joutunut huijaamaan videolla käyttäneensä sitä lautojen sahaamiseen, mutta onneksi kepulikonsteihin ei ollut tarvinnut turvautua.

Videolla ei ole selostavia tekstejä, jotka kertoisivat, mistä missäkin työvaiheessa on kysymys. Äänimaisemana toimivat pelkät työskentelyn ja ympäröivän luonnon äänet. Kuvat ovat välillä intensiivisiä viedessään katsojan aivan hehkuvan metallimötikän lähelle, välillä taas viehättävän arkisia värikkäine työskentelyasentoineen ja -vaatteineen. Metallityön tekniikkaa tuntematon katsoja joutuu arvailemaan ja päättelemään, mihin mikäkin työvaihe liittyy, ja moni irralliselta näyttävä puuha osoittautuu merkitykselliseksi vasta jälkikäteen. Välillä se turhauttaa, mutta enimmäkseen vain herättää uteliaisuuden. Tärkeimmässä roolissa on rautaromun sulattaminen ja taonta, joka on hypnoottista seurattavaa.

Lähikuvassa näkyviin sormiin ilmestyy työn edetessä rakkolaastareita. Samaa tahtia kasvaa ihailu taiteilijaa kohtaan, sillä vastaavaa paneutumista ei usein pääse todistamaan. Toki prosessin puristaminen tuntiin hämää katsojaa, sillä todellisuudessa työ on toteutettu useamman kuukauden kuluessa, kuten kuulen myöhemmin keskustellessani taiteilijan kanssa.

Kaikkien taitoa vaativien työskentelyvaiheiden jälkeen linnunpönttö tuntuu liikuttavan yksinkertaiselta päämäärältä. Sellaisen on moni nikkaroinut jo lapsena. Pöntöstä ei tehdä edes mitään erityisen hienoa design-mallia, vaan se kaikkein tavallisimman näköinen, karkea lautahökötys. Jostain syystä kontrasti viehättää minua.

Teoksen tärkeimmäksi sanomaksi kohoaa varsin konkreettisesti luonnon, hitauden ja käsillä tekemisen arvostus sekä kertakäyttökulttuurin vastustaminen. Teoksen konstailematon suoruus ja rehtiys virkistää. Merkityksiä ei tarvitse kaivella esiin hammastikulla.

Videon rauhallinen tunnelma on niin harras ja keskittynyt, että siitä olisi mieluiten nauttinut täydellisessä hiljaisuudessa. Nyt gallerian etutilassa samanaikaisesti pauhaava Markus Renvallin videoinstallaatio tunkeutuu väkivalloin Studion tilaan ja lyö reikiä Takalan teoksen rakentamaan kuplaan. Huomasin toivovani, että Linnunpöntön ääni olisi tullut kuulokkeista, jolloin sulkeutuminen teoksen maailmaan olisi tapahtunut vaivattomammin.

*

MUU writes:

Finland is a nation of art lovers, with visual art events and venues attracting some 4.5 million visitors annually. Visual art is available for enjoyment the year round in all sorts of places, from established institutions to small galleries and pop-up exhibitions. New exciting venues are being set up all the time. Yet the number of discriminating texts about art is dwindling. This deplorable lack has also been noted at Artists’ Association MUU, the second largest organisation representing professional artists in Finland.

MUU Writes is a group composed of artists who share an interest in writing. It has been meeting for a couple of years already to discuss the role and potential of writing in contemporary art. Now the group has set themselves the task of publishing an essay on every exhibition scheduled in MUU’s program autumn 2018, to be released both online and in the gallery. The project seeks to offer a creative alternative to art criticism, with artists writing about the work of a colleague.

muugalleria(a)muu.fi, +358 9 625 972