MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

RSS Artists’ Association MUU

NÄKYMIÄ TIMO KOKON NÄYTTELYYN MOMENTARY APPERARANCE: KATHARSIS

Kokko

Timo Kokko: Momentary Appearance: Katharsis

Suomi on kuvataidekansaa. Kuvataidekohteiden kävijäluvut ovat huikeat 3,8 miljoonaa vuodessa. Kuvataidetta voi nähdä ympäri vuoden monenlaisissa paikoissa, vakiintuneista instituutioista pieniin gallerioihin ja pop up -näyttelyihin. Uusia, kiinnostavia näyttelytiloja perustetaan jatkuvasti. Tästä huolimatta taidetta käsitteleviä tekstejä julkaistaan mediassa yhä harvemmin. MUU ry:n sisällä toimiva MUU kirjoittaa -työryhmä koostuu taiteilijoista, joita yhdistää kiinnostus kirjoittamiseen.

Ryhmä on kokoontunut jo parin vuoden ajan pohtimaan kirjoittamisen roolia ja mahdollisuuksia nykytaiteessa. Nyt työryhmä aikoo vetreyttää näppäinsormensa ja asettaa itselleen haasteen: tavoitteena on julkaista tulevana syksynä jokaisesta MUUn gallerianäyttelystä kirjoitus sekä verkossa että galleriassa luettavaksi. Tarkoituksena on tarjota taidekritiikille luova vaihtoehto, jossa taiteilija kirjoittaa kollegansa teoksista. Ensimmäisenä MUU kirjoittaa -sarjassa ilmestyy Juhani Räisäsen teksti Timo Kokon näyttelystä Momentary Appearance: Katharsis, joka on esillä MUU Kaapelissa 3.8. – 9.9.2018.

 

NÄKYMIÄ TIMO KOKON NÄYTTELYYN MOMENTARY APPERARANCE: KATHARSIS

Timo Kokon näyttelyn huomiotaherättävin teos on  sijoitettu keskelle tilaa. Teos hallitsee mittakaavansa johdosta koko galleriaa, ja vaikuttaa myös tärkeimmältä teokselta taiteilijalle itselleen. Pari muutakin teosta näyttelyyn on tuotu, mutta ilman selityksiä ne eivät avaudu samalla tavalla.

Suuri teos onkin mielenkiintoinen. Kokko kertoi saaneensa positiivista palautetta teoksen edellisestä versiosta, kun se oli esillä Kuopion taidemuseossa muutama vuosi sitten. Ihmiset pitivät siitä. Nyt on värejä muutettu, mutta perusperiaate on sama.

Teoksen toteutuksessa on käytetty paljon läpinäkyvää muovikalvoa, joka on levitetty rakennustelineiden päälle. Katsojat johdatetaan tämän ison kalvopinnan alle jäävään tilaan, ikäänkuin katokseen. Kalvon päällä virtaa värjättyä vettä. Veden ropina kalvon pintaan muistuttaa sateen ääntä. Kalvo on viritetty hieman kaltevaksi, niin että reunaan ropisevat vesisuihkut virtaavat kalvon pinnalla kohti sen toista reunaa. Kalvopinnan keskellä pienet nestevanat yhtyvät, ja muodostavat näin pienistä puroista koostuvan joen, joka lopulta poistuu kalvon pinnalta sen alareunassa. Edellisessä versiossa oli taiteilija sekoittanut  veteen kiniiniä, joka uv-valossa näyttäytyy sinisenä. Tällä kerralla vesi näkyy vihreänä.

Kävijä johdatetaan siis sisälle rakennelmaan, jonka läpinäkyvä katto muodostaa oikeastaan suuren kuvapinnan. Galleriatila on pimennetty ja muovikalvolla virtaava vesi valaistu uv-valolla. Vaikutelma on, että olemme katsomassa valtavan kokoista näyttöruutua. Sen vihreä väri tuo mieleen tiekonenäyttöjen alkutaipaleen.

Nesteen värinä vihreä on luonnoton. Muovikatoksen päällä virtaava vesi näyttääkin joltain aivan muulta, vaikkapa moottoriöljyltä tai tekniseltä liuottimelta. Ehkä hyönteismyrkyltä. Vihreä on myrkyn väri.

Olemme siis katsomassa valtavan kokoista näyttöä, jonka tapahtumat muistuttavat tietokoneanimaatiota. Näyttö on aivan lähellä katsojaa, siihen voisi jopa koskettaa. Meidät vedetään mukaan teoksen maailmaan, kokemus on immersiivinen. Kuva ei kyllä ympäröi katsojaa, mutta näytön kirkkaus, sen suuri koko ja tilan pimentäminen houkuttelevat uppoutumaan teoksen maailmaan. Tunne on samanlainen kuin elokuvissa. Timo Kokon elävää näyttöä tekee mieli katsoa pitkään, seurata sen monenlaisia, muuttuvia tilanteita.

Millaisia tapahtumia tälle valtavan kokoiselle näytölle sitten ilmaantuu? Millaisia kuvioita pinnalle ropiseva, kirkkaan vihreänä virtaava neste saa aikaan?

Joku kävijä näki vihreän nesteen muodostamissa kuvioissa vertauskuvan kasvavasta puusta. Pikkuiset purot muistuttivat puun oksia, ja kun ne yhtyvät suureksi virraksi, lopputulos näyttää puun  rungolta. Vihreä väri sopii hyvin puiden lehvästön väriksi, ja se on myös luonnon yleisväri. Teos toi siis mieleen monenlaisia luontoelämyksiä. Ensin sateen ropina katolla, sitten veden virtaaminen ja lopuksi puun oksisto, joka muodostuu nesteen virtauksista.

Itse jäin pitkäksi aikaa tuijottamaan yksittäisiä nestekuplia, jotka syntyvät veden roiskuessa suurimman uoman ohitse. Loistaessaan yläpuolelta ohjautuvassa kirkkaassa uv-valossa nämä pienet pisarat näyttivät kuin jalokiviltä, ehkä smaragdeilta. Kiinnostavaa oli myös seurata, miten pienet purot siirtyivat epäsäännönmukaisesti paikasta toiseen. Puro valitsee koko ajan eri reitin, eli tuntuu seuraavan huippuunsaviritettyä kaaosalgoritmia, luonnon omaa tapa toimia.

Timo Kokon teoksessa näkyvät siis luonnossa ilmenevät lainalaisuudet. Tämän näyttääkseen Kokko ei tarvitse ohjelmointikieliä eikä tietokonetta, vaan antaa virtaavan veden tuottaa koko ilmiön. Siihen tarvitaan vain vettä, muovikalvo ja vihreäksi värjäävä valo. Meidät katsojat hän päästää seuraamaan luonnon monimuotoista muovautuvuutta lähietäisyydeltä, suurelta live-näyttöruudulta.

Mutta haluaako hän samalla varoittaa meitä jostakin. Miksi neste on myrkynvihreää ja näyttää öljylta? Onko mahdollisesti tapahtumassa jokin onnettomuus tai katastrofi?

teksti: Juhani Räisänen