MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

RSS Artists’ Association MUU

LIISA HILASVUORI & SANNA PAJUNEN – NÄKEMISEN HETKI

Tilaraidetta maalta ja mereltä, mahdollisuksien keskeltä.

13.4.-20.5.2018
MUU Kaapeli
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C, 00180 Helsinki
Avoinna: Ma-Pe 10-19, La-Su 12-16

SAMSUNG CSC

Kuva: Liisa Hilasvuori & Sanna Pajunen, Kukinto

 

Taideteos on maailma, johon mahdollisuuksien keskeltä on poimittu tarkasteltavaksi yksi ilmiö. Vaivoja säästämättä on etsitty muoto sitä kuvaamaan. Teos on suljettu omaksi maailmakseen, joka alkaa sitä tehdessä ohjailla tekijäänsä, ehdottelemaan, miten edetä. Voisiko itse tekemällä kaupunkien tieverkkojen kudelmat tai meressä kellumisen käsittää omakohtaisemmin ja kerroksellisemmin?

Avajaiset MUU Kaapelissa 12.4.2018 kello 17-19! Tervetuloa!

www.facebook.com/events

Sanna: Ilmasta katsottuna kaupungin kadut ja tiet lojuvat maastossa rönsyillen. Ne kertovat menemisestä ja tulemisesta, matkan päällä olosta. Ne piirtävät reittejä, jotka toisinaan risteävät keskenään. Näissä risteyksissä päätetään, jatketaanko matkaa vai käännytäänkö takaisin. Kudelmien materiaalina on käytetty harmaata juuriestettä, eräänlaista kuitukangasta, josta on leikattu tontit ja vesialueet pois. Kartat, joiden yleinen tehtävä on ollut poistaa sekasortoa ja lisätä järjestystä, ovat teoksessa muuttuneet kasamaisiksi sykkyröiksi, jotka sekoittavat kartanlukijan, johtavat kohti eksymistä.

Liisa: Kuvaan kahta eläintä piirtämällä ja kangasta kovettamalla. Vuosia sitten Berliinissä päädyin sattumalta pimeään, jossa sylinterinmuotoisessa akvaariossa ui kymmeniä meduusoja. Koristeelliset eläimet lipuivat ympäristöstään välittämättä. Näyttelytilan hakua varten piirsin niitä jopa lentokoneessa. Ja kun kävelin Tanskan salmessa aallonmurtajalle, nämä kasaantuivat ympärilleni. Ne sietävät saastunutta vettä, runsastuvat kukinnoiksi, ovat ilmastonmuutoksen voittajia. Kuvaan myös kokomustaa korppia. Residenssissä Islannissa, joka on tarinan mukaan viikinkien kesytetyn korpin löytämä, lintu raakkui ontosti työhuoneeni pihalla. Olen istunut Korkeasaaressa häkin kyljessä vaanien, milloin korppi lehahtaa muutaman sekunnin. Ne kommunikoivat vivahteikkaasti. Esitän ne ihmisen kokoisina, vertaisinamme.

Olemme tunteneet toisemme neljätoista vuotta, opintojen alusta Kuvataideakatemiasta, josta valmistuimme 2009/2010. Porilainen Sanna Pajunen muokkaa tilataiteessaan ympäristön fragmentteja ja muistumia materiaalisiksi tarinoiksi. Helsinkiläisen Hilasvuoren teokset ovat esityspaikkaansa suunniteltuja installaatioita ja piirustuksia. Yhdeksän naisen taiteilijaryhmä Piirakkakerhossa järjestämme yhteisöllisiä happeningeja.

Kiitokset Taiteen Edistämiskeskuksen Satakunnan taidetoimikunnalle Sannan työskentelyn tukemisesta.

LIISA HILASVUORI & SANNA PAJUNEN
Seendets Ögonblick
Fotografier och bildtexter

13.4.-20.5.2018
MUU Kabel
Kabelfabriken, Tallbersgatan 1 C, 00180 Helsingfors
Öppet: tis-fre 12-17, lör-sön 12-16

Vernissage torsdag 12.4.2018 kl 17-19. Välkommen!

Ett konstverk är en värld från vilket ett särskilt fenomen har blivit utvalt för granskning. En form har skapats noggrant för att uttrycka detta fenomen. Konstverket är en hermetisk värld som, samtidigt som den görs, börjar påverka sin skapare och föreslår vägar för hur man ska gå vidare. Kan praktiska kreationer skapa en mer subjektiv förståelse i olika nivåer av ett vävt nätverk av vägar eller av att flyta i havet?

Sanna: Sett från ovan, slingrar sig gatorna och vägarna i staden på marken. De innebär att komma eller att gå, en känsla av att resa. De formar stigar som ibland korsar andra stigar. Vid dessa korsningar, bestämmer du dig för om du ska gå vidare eller vända tillbaka. Jag har vävt mina arbeten från gråa rotskyddstyg, en slags vävnad där vattenområden är bortskurna. Kartor, vars syfte är att förhindra kaos och främja ordning, har i mitt arbete blivit trassliga massor som förvirrar orienteringen och leder vilse.

Liisa: I mitt arbete har jag avbildat två djur genom att teckna och gjuta styvt tyg. För flera år sedan, i Berlin, befann jag mig av misstag på en mörk plats där dussintals maneter simmade i ett cylindriskt akvarium. De dekorativa djuren drev omkring utan att tänka på sin miljö. Jag till och med tecknade maneter på flygplanet, för utställningsansökan. Och när jag promenerade på en vågbrytare i de danska sunden, var jag omringad av maneter. Maneter kan tolerera förorenat vatten, de förökar sig, de är vinnare av klimatförändringen. Jag teckande även en bild av en helt svart korp in i arbetet. Under en gästateljevistelse på Island, ett land som enligt  legenden upptäcktes av en tam korp, kraxade en fågel ihåligt på gården utanför mitt rum. Jag har suttit vid en bur på zoo i Helsingfors och väntat på att korpen skall flyga upp. Korpar kommunicerar med varandra på ett subtilt sätt. Jag visar dem i mänsklig storlek, som våra jämställda.

Vi har känt varandra i fjorton år, från den tiden när vi båda studerade vid Konstakademin, där vi tog examen 2009/2010. Sanna Pajunen kommer från Björneborg. Hon arbetar med fragment och spår ur miljön och gör historier med material som blir installationer. Liisa Hilasvuori är från Helsingfors. Hon gör platsspecifika installationer och ritningar. Piirakkakerho (’Pajklubben’) är en grupp som består av nio kvinnliga konstnärer som organiserar happenings bland sociala grupper.

Tack till Satakunda Centret för Konstfrämjande för att stödja Sannas arbete.

 

muugalleria(a)muu.fi