MembersInfo
logo2 logo2 logo2

Main menu:

Etsi

Arkisto

RSS Artists’ Association MUU

TARJA ERVASTI – VÄRIMUSIIKKIA SÄRÖILLÄ

interaktiivista värimusiikin inspiroimaa valotaidetta

19.01.-25.02.2018
MUU Kaapeli
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C, 00180 Helsinki
Avoinna: Ma-Pe 10-19, La-Su 12-16

Ervasti_Colourmusic_web
Tarja Ervasti, 2018

 

Tarja Ervastin valoteos luo värin ja äänen soivia maisemia. Teoksen visuaalinen hahmo viittaa värimusiikkiteosten valourkuihin ja horisontaaliseen maisemallisuuteen.

www.facebook.com/events

Autiomaassa ja merellä taivas ja maisema sulautuvat kaukaisuudessa yhdeksi, Ervastin kotona Fiskarsissa metsänpeittoon kätkeytyvän horisontin korvaa peilikuva järven pinnassa. Myös Mark Rothkon maalausten horisontaaliset väririnnastukset ovat inspiroineet Ervastin teoksen rakennetta.

Värimusiikki on synestesia-ilmiöön pohjautuvaa taidetta, joka kiehtoi etenkin 1900-luvun alun symbolistisia taiteilijoita. Valouruilla soitettiin säveliin sidottuja värillisiä valoheijasteita. Messiaen, Stravinsky ja Scriabin kirjoittivat äänen ja värin harmoniaan perustuvia sävellyksiä omien synestesiakokemustensa pohjalta. Ensimmäiset valourut kehitti Bertrand Castel jo 1700-luvulla.

Yleisimpiä synestesian muotoja ovat äänen ja värin synestesia, jossa ääniärsykkeet tuottavat reaktion myös näköaistin välityksellä, sekä numeroiden ja kirjainten yhteys väreihin. Ajatus aistien vastaavuuksista tunnetaan jo antiikista. Pythagoras kirjoitti universumin pyhästä geometrisesta järjestyksestä, joka heijastuu luonnonilmiöissä. Vastaavuudet perustuivat matemaattisesti tarkkoihin värähtelyihin, jotka manifestoituvat valona, äänenä, tuoksuina ja muina aistiärsykkeinä. Nykytutkimus on lähestynyt synestesiaa tutkimalla aivoissa sijaitsevien aistialueiden välisiä yhteyksiä.

Värimusiikkia säröillä ei perustu värin ja äänen harmoniaan, vaan Tarja Ervastin valotapahtumien ja Willie Budskon nykymusiikin yhteinen maasto on tunnevärin kokemuksessa. Kokonaisuus muodostuu seitsemästä teosta varten sävelletystä ääniteoksesta ja valosekvenssistä. Yleisö voi vaikuttaa teokseen valitsemalla musiikkiin vaihtoehtoisia väriskaaloja Jokke Heikkilän kehittämän interaktiivisen käyttöliittymän välityksellä.

Näyttelyssä nähdään myös teoksia sarjasta Valotalot. Ervastin ensimmäiset fragmentaarisia näkyjä luovat valotalot nähtiin Kansasissa vuonna 1993, viimeksi vuonna 2009 Salon taidemuseossa ja Fiskarsissa.

Näyttelyä ovat tukeneet Koneen säätiö ja Taiteen edistämiskeskus TAIKE.

Tarja Ervasti on valotaiteilija, esittävän taiteen valosuunnittelija ja valoilmaisun pedagogi. Hän valmistui Teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2002, opiskeltuaan sitä ennen mm. Helsingin Yliopistossa ja Yale University School of Drama´ssa. Hän asuu ja työskentelee Fiskarsissa ja Helsingissä.

Ervasti toimii laaja-alaisesti tila- ja ympäristötaiteiden piirissä pääasiallisena materiaalinaan valo, sen liike, heijastukset ja ympäristösuhde. Hän on osallistunut teoksillaan lukuisiin ryhmä- ja yksityisnäyttelyihin 1980-luvulta alkaen sekä toteuttanut valoteoksia kaupunkitiloihin ja luonnonympäristöihin. Hänen ympäristötaideteoksissaan on usein kulttuurisesti paikkasidonnainen näkökulma. Ervasti on toiminut valotaiteen ja ympäristötaiteen projekteissa myös kuraattorina, taidehankkeiden vetäjänä ja juryn jäsenenä. Valtion viisivuotisen taiteilija-apurahan kaudella 2013 – 2017 hän on keskittynyt erityisesti valotaiteen tekemiseen. Kauden päätöitä olivat teokset Oulun linna, Promenadi Huwisaarilla, Seitsemän porttia, Viihtyy varjoisassa paikassa sekä Lux Helsinki 2017-tapahtumassa nähty Tuomiokirkon valoteos Domus 360° – Neljä kotia.

Willie Budsko on helsinkiläinen säveltäjä, muusikko ja tuottaja. Hän tekee äänisuunnittelua ja musiikkia lyhytelokuviin ja taidetapahtumiin sekä soittaa eri kokoonpanoissa. Hän on julkaissut musiikkiaan mm. Reni Ryder ja Portamento Boy –aliaksilla esimerkiksi lontoolaisen Bokhari Recordsin kautta. Budsko on aiemmin säveltänyt äänimaisemia Ervastin teoksiin Promenadi Huwisaarilla Oulun valotaidetapahtumassa ja Domus 360° – Neljä kotia Lux Helsinki 2017 -festivaalilla.

Jokke Heikkilä on porvoolainen äänisuunnittelija, joka valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2008.  Hänellä on pitkä kokemus erilaisista tietoteknisistä ohjelmointiprojekteista sekä teknologiaa ja esittävää taidetta yhdistävistä ääni-ja kuvatoteutuksista. Heikkilä työskentelee Taideyliopistossa valo- ja äänisuunnittelun koulutusohjelmissa media ja av-teknologian lehtorina, yhtenä vastuualueenaan uutta teknologiaa ja esittävää taidetta yhdistävien opetusohjelmien suunnittelu.

Tarja Ervasti
VÄRIMUSIIKKIA SÄRÖILLÄ / FÄRGMUSIK MED FRAKTIONER
interaktiv ljuskonst inspirerad av färgmusik

19.1.-25.2.2018
MUU Kabel
Kabelfabriken, Tallbergsgatan 1 C, Helsingfors
Öppet: mån-fre 10-19, lör-sön 12-16

Öppning torsdag 18.1.2018 kl 17-19. Välkommen!

Ljusinstallationen av Tarja Ervasti skapar ett musikaliskt landskap med färg och ljud. Arbetets visuella karaktär refererar till en ljusorgel – ett instrument som används för att skapa färgmusik – och horisontella lanskap.

På havet och i öknen smälter himmel och landskap ihop på avstånd; i Ervastis hem i Fiskars är horisonten dold av skogen och ersätts av spegelbilden på sjöytan. En källa till inspiration i Ervastis installation är även Mark Rothkos horisontella färgkompositioner.

Färgmusik är en konstform som baserar sig på synestesi, ett fenomen som fascinerade speciellt symbolisterna i början av 1900-talet. De använde en ljusorgel som visade projicerade färger som korresponderade till musik och ljud. Verk inspirerade av harmonier med ljud och färg komponerades av Messiaen, Stravinsky och Scriabin, och baserade sig på deras erfarenheter av synestesi. Den första färgorgeln utvecklades av Bertrand Castel på 1700-talet.

De vanligaste formerna av synestesi är kopplingen av ljud och färg, där ljudet ger en visuell reaktion, och associationen av siffror och bokstäver med färg.

Färgmusik med fraktioner baserar sig inte på harmonier mellan färg och ljud, utan istället delar Tarja Ervastis ljuskompostioner samma färgförnimmelser som Willie Budskos samtidsmusik. Verket består av sju kompositioner och ljussekvenser. Publiken kan interagera med installationen genom att välja mellan olika färgskalor via ett användargränssnitt utvecklat av Jokke Heikkilä.

Utställningen omfattar också verk från serien Ljushus (Valotalot).  Ervastis ljushus med fragmentariska bilder visades första gången i Kansas 1993 och senaste gången vid Salos Konstmuseum och i Fiskars år 2009.

Tarja Ervasti är ljuskonstnär och scenografisk ljusdesigner. Hon arbetar på bred front inom rum och miljökonst. Hon använder i huvudsak ljus som material, dess rörelse, reflektioner och miljöförhållanden.

Willie Budsko är en komponist, musiker och producent från Helsingfors. Han gör ljuddesign och musik till kortfilmer och konstevenemang, samt publicerar musik bland annat som alias Reni Ryder och Portamento Boy, med flera.

Jokke Heikkilä är en ljuddesigner och lektor från Borgå. Han är verksam med olika dataprogrammeringsprojekt, samt med ljud och visuella produktioner som kombinerar teknologi och uppförande konst.

Utställningen understöds av Konestiftelsen och Centret för Konstfrämjande TAIKE.

 

muugalleria(a)muu.fi