Marja Patrikaisen ja Samppa Törmälehdon maalauksissa yhtenäistä on maalin käyttö, vaikka toinen heistä maalaa esittävää kuvaa ja toinen abstraktia. Töissään taiteilijat pohtivat raskaan ja kevyen maalipinnan välistä suhdetta toimien maalauksen materiaalien ehdoilla. He pyrkivät lopputuloksen keveyteen, ei kuitenkaan sisällön kustannuksella. Taiteilijat eivät tahdo jäljentää tiukasti todellisuutta, vaan teoksissa muodot ovat vapaita ja sisäsyntyisiä. Yhteistä Patrikaiselle ja Törmälehdolle on jatkuva kokeilu, uusien maalaustapojen ja näkemysten löytäminen, sekä etääntyminen perinteisestä ilmaisusta. Taiteilijat ovat myös halunneet välttää työskentelyssään kaikkea turhaa paatoksellisuutta ja keskittyä tekemään taidetta taiteen tekemisen ilosta.

Patrikaisen mielestä maalauksissa sisäsyntyiset muodot geometristen muotojen rinnalla tuottavat miellyttäviä yllätyksiä. Hän tahtoo luoda tilaan liikettä, voimia ja vastavoimia sekä etsiä äärettömyyttä tai tunnetta siitä maalipinnoissa. Patrikainen kuvaa eteerisiä, unenomaisia välitiloja, silmän verkkokalvon tuottamia kuvia silmät kiinni. Hänen maalauksensa voi nähdä myös otoksena mikroskooppi- tai satelliittikuvasta.

Patrikaisen veistosten pohjaideana on liikkuminen ja yhtäaikainen paikallaan pysyminen. Romumetallista uudelleen päällystetyt bussinpenkit ovat liikkeen symbolina. Romumetalli veistosten materiaalina on tärkeä osa teoksen ideaa. Mikä oli se tilanne kun romusta tuli romu? Vanheniko se käytössä, tapahtuiko onnettomuus?

Patrikaisen maalaukset ja veistokset muodostavat kokonaisuuden, jossa hiukan uhkaava ilmapiiri sisältää yllättäviä, keveitäkin elementtejä. Maalausten liike kohtaa liikkeen veistoksissa.

Törmälehdon maalaukset ovat kuvitteellisia urbaanimaisemia, jotka kertovat asfaltista, autoista ja liikkumisesta. Ajat ja paikat ovat keksittyjä, vaikka kuvissa on viitteitä tosielämään (esim. Prisman parkkipaikka, Honka-mökki...). "Automarket" -maalaus on eräänlainen ajan ilmentymä; kiire, vauhti, tulosvastuu leijuvat sen yllä. Toisaalta kuvassa ei ole ihmisiä. Tila on käyttöä varten rakennettu, mutta kuitenkin aavemaisen autio. Törmälehto ei pyri tarjoamaan maalauksillaan selkeitä tai kokonaisia vastauksia mihinkään kysymyksiin. Ne ovat pikemminkin kuin elokuvan poistettuja kohtauksia - niitä, joissa jokin on mennyt pahasti pieleen tai kamera ei ole ihan ehtinyt kuvaan mukaan.

MUU ry on vuonna 1987 perustettu monitaidejärjestö, joka edistää uutta ja kokeellista taidetta
mm. tuottamalla taidetapahtumia, luomalla yhteistyöverkostoja ja järjestämällä koulutusta.