MUUILTAKOULU
opettaja Pekka Luhta
MUUmaanantai 22.11.2004 klo 19-22

Tervetuloa Iltakouluun! Maanantaina 22.11. klo 19 avaa MUUILTAKOULU ovensa. Koulun luokkahuone sijaitsee MUU galleriassa, Nervanderinkatu 10. Opetus ei pyri vanhan tietopohjan vahvistamiseen, ei edes sen säilyttämiseen. Onkin jo aika välillä purkaa tietovarastojaan, dekonstruoida niitä.

Koulutunneilla maailma kohdataan tekstinä. Millaisia ovat taidemaailman tekstit? Miten tekstit rakennetaan ja miten ne puretaan? Vahvistaako toisto sanoman? Entä, jos prosessi ylittää rakenteensa ja laajenee tekstikuviona, kääntymällä vallan muuksi, kuin millaisena sitä on pidetty ja millaisena sitä käsitellään.

Onko teksti purettuna ristiriitaisten päätelmien verkosto vai kiinteytyykö jokin uusi raja näkyviin? Vastauksia haetaan taidetta koskevan tiedon performatiivisen analyysin avulla, toisin sanoen, kouluopetus perustuu havaintoihin tekstien mielikuvamerkityksistä, viittaussuhteiden hahmottamisesta kielellisinä muotoina ja aktuaalisina toiminnallisina lausumina opetustilanteessa.

Jokaisen 45 minuutin pituisen oppitunnin väliin mahtuu myös 15 minuutin välitunti, jolloin tehtävään valitut järjestäjät tuulettavat luokan ja pesevät liitutaulun. Tällä kertaa ensimmäisellä oppitunnilla kommentoidaan performanssitaidetta kriitikko Pekka Luhdan luennolla ”Dekonstruktio ja performanssi”. Kahdella jälkimmäisellä tunnilla käydään keskustelu aiheesta.

Onko performanssi taidemuotona todellakin sellainen kuin puhutaan, yllätyksellinen ja kaleidoskooppimainen? Vetääkö se puoleensa ennakoimattomana, henkilökohtaisena ja myös käsitteellisenä muotona? Miten ylipäätään sen yhteydessä voidaan puhua taidemuodosta? Eikö muodosta puhuminen edellyttäisi sen pohjaamista kiinteään ja ääriviivoiltaan tiedettyyn toimintaan, tyyliin tai järjestykseen?

Toisaalta, eikö performanssiin ole liitettykin joitakin tiettyjä tunnistettavia käytäntöjä ja argumentaatioita, joita sen, taidemuotona, ajatellaan varioivan ja joiden kautta se koetaan tunnusmerkillisesti rakentuneeksi? Entä, jos performanssitaiteilijat ryhtyisivät purkamaan myös esiintymiskäytäntöjensä valikoimaa ja kommentoimaan toimintaansa, repertuaarejaan ja rutiinejaan?

Millaisin rakentein identiteetti ja ruumis ilmenevät performanssintekijöille? Sen jälkeen, kun egosentrinen, itsestään selvänä hahmottunut muoto on työnnetty syrjään, mitä silloin jää jäljelle? Kun jo tunnettu, tiedetty ja toistettu toimintamalli katoaa, löytyykö mitään tilalle korvaamaan vakiintuneen varustuksen? Mihin saakka voidaan kuvitella riippumattomia minäkuvia?

Toki kunnon koulun tapoihin kuuluu myös tarjoilu! Illan filosofinen aihe viittaa siihen, että ranskalaisten juomien tuotemerkit ovat korostuneesti esillä tarjoilupöydällä juustolautasen kera. Kotitehtävien jaon jälkeen päästään lähtemään kotitaipaleelle. Koska suksikelejä ei vielä ole, varmistathan bussiaikataulusi ja sen, että ehdit metroon. Heijastin olkapäälle heilumaan!

Pekka Luhta