Mullan alta näyttelyssä Hannele Romppanen käsittelee valokuvan, videon ja performanssin keinoin kuoleman näkymättömyyttä ja empaattisuuden rajallisuutta kulttuurissamme.

Nyky-yhteiskunnassamme ihminen on vieraannutettu kuolemasta kätkemällä se sairaaloiden kliinisyyteen. Kun kuolema on lakaistu pois näkyvistämme, tv-viihde on kyllästetty ruumiiden kuvilla: kuolleita näytetään niin murhapaikoilla kuin patologien pöydillä. Samalla kulttuuristamme ovat hävinneet myös yhteiset välineet menetyksen kohtaamiseen.

Näyttelyn teeman taustalla on omakohtainen kokemus siskon kuolemasta ja vietetystä ajasta saattohoitokodissa, jonne Romppanen palasi neljän vuoden jälkeen kuvaamaan läsnäolon ja yhteisyyden elementtejä - vierelläoloa. Karinakodissa kuvatun sarjan lisäksi näyttelyyn on valikoitunut suoraan arjesta lainattua kuvastoa: Romppanen on kerännyt omaisilta viimeisiä yhdessäolon todisteita, viimeiseksi jääneitä perhevalokuvia. Niitä tärkeitä kuvia, jotka läheisen menetyksen, äkillisen kuoleman tai pitkän riuduttavan sairauden johdosta saavat toisenlaisen merkityksen perheenjäsenille. Sarjan taustalla on kuva taiteilijan omasta perheestä. Otokseen on tallentunut hassutteleva, aikaisempia perhekuvia matkiva, aikuisikäisistä lapsista ja eläkeikäisistä vanhemmista muodostunut ”perhe”. Lainaa arjesta ja viihteen maailmasta ovat tv-ruudulta suoraan dokumentoidut kuvat dramaattisesti välineellistetystä kuolemasta ja silvotuista ruumiista.