Performance.fi

Performance.fi - satunnaisia otoksia 1998-2001
Dokumentteja suomalaisesta performance-taiteesta

Tapaus 9.

Hannu Eleniuksen performancen taltiointi Kosken Korvaa (Kaapelitehdas Helsinki Exit, 2001) on esimerkki kuvaushetkellä tehdystä videon editoinnista. Digitaalinen kamera on taltioinut vuoroin esityksen tapahtumaa, yleisöä, tekniikkaa ja tapahtumapaikkaa laajemminkin. Kuvaushetkellä tehty leikkaus ei katko tapahtumia kesken. Se välittää esitystilanteesta useita näkökulmia mm. kuvakokoon vaihtelun ansiosta ja sen vuoksi, että kamerankäyttäjä on liikkunut tilanteen aikana, olemalla välillä yleisöön päin ja välillä esittäjään päin yleisön joukossa.

Videolta paljastuu areena, jolla esittäjän ja yleisön välinen suhde ei ole täysin kiinteä. Suhteen liikkuvuutta vaiheistaa esittäjän tuleminen välillä ulos esityksen maailmasta. Hän ottaa suoran kontaktin yleisöön mm. kiertoon laitetun Koskenkorvapullon välityksellä. Tuosta suomalaisen kulttuurin ikonisesta merkkituotteesta tulee ikään kuin intersubjektiivisen toiminnan käynnistin.

Yleisön keskuudessa pullo kiertää kädestä käteen, jolloin sen sisältö joko hyväksytään tai siitä kieltäydytään. Pullosta tulee rituaalisen maun, tuoksun ja poltteen yhdistäjä, mutta ei niin sitovana, etteikö siitä voisi kieltäytyä. Mutta oikeastaan pullo viittaa sanaleikkiin teoksen nimessä.

"Kosken Korvaa" on alkanut sahansoitolla. Pullon kallistelun jälkeen Elenius palaa yleisön eteen ja aloittaa jälleen soiton, eli kuulijoiden korvien koskettelun. Ehkä pullon kiertämisen jälkeen maistiaisia ottaneiden korvissa tapahtuu soiton aikana jotain outoa ja salaperäistä.

Soitosta tarttuu videonauhallekin tietynlainen rämpytysrytmi, tuntumatta mitenkään sietämättömältä. Soittovälineellä on oma agraarinen perintökaikunsa tilassa, joka on pullollaan uusinta tekniikkaa. Dokumentilla on välillä lyhyitä otoksia Exit-festivaalin jättimäisestä screenistä, jossa pyörii jokainen kolmiulotteiselta esityspaikalta sähköisten verkkoympäristöjen pinnoille siirtymässä oleva videokuva.

Myös moni yleisöstä käyttää video -tai valokuvakameraa jatkuvasti. Oleskelu Exitin kaltaisella drive in-festivaalilla on useimmille taiteilijoille jonkinlaista taideturismia. Hehän ovat tulleet festivaaliin omilla rahoillaan. Myös festivaalin poikkeuksellisen pitkä kesto ruokkii turismi-tunnetta, samoin ulkomaalaisille eksoottinen karu talvi, joka Exitin aikana äityy erityisen kylmäksi.

Hannu Eleniuksella on esityksessään yllään vaatekerta, johon kuivunut värikerros on tulosta hänen Ars Novan pihassa (Turku -98) tekemästään maalausperformancesta, jonka kuluessa vaatteet saivat väripeitteensä, niin että asusta tuli työasu seuraaviinkin performanceihin. Ars Novan ulkoilmaesityksen jälkeen se täydentyi vielä paperisella naamarilla, jonka näin Poikkeustila-festivaalissa (lokakuu -99) ensimmäistä kertaa, kun Elenius aloitti performancensa ajamalla tilaan autolla.

Ars Novasta saakka Elenius on käsitellyt esityksissään jonkinlaisia akustisia soittimia. Poikkeustila-festivaalin esityksessään hän soitti sahaan viritetyllä kielisoittimella. On toki mahdollista, että muistan soittimen rakenteen väärin. Kuvaamiltani videokaseteilta näkisi, millaista soitinta Elenius tarkkaan ottaen käytti esityksessään. Kasettien käyttö muistin tukena ei tarvitse olla dokumentointiuskontoa.

Videolla ei ole itsessään kykyä vangita eri hetkien totuuksia näkyviin minkäänlaisilla siruillakaan. Faktuaalisten muotojen, tilavuuksien ja toimintojen suhteet paljastuvat vasta, kun joku ne valitsee käyttämällä kameraa. Mekaaninen tai elektroninen laite jäljentää ajan tallenteeksi, joka paljastaa kadonneiden tapahtumien yksityiskohdista mielestä pyyhkiytyneitä seikkoja. Usein video toimii oletetusti, mutta usein myös huolimattomuus ja manipulointi kuvaustilanteessa tai jälkityössä tekee materiaalista hyödytöntä tarkentamiseen ja tunnistamiseen.

Mutta entä, kun tälläistä muutenkin faktuaalisesti epätarkkaa valmistetta käytetään tulkinnallisesti niin, että sen perusteella arvioidaan esityksen taustalla olevia näkymättömiä seikkoja, ei enää tekijää vaan tekijyyttä, ei enää ruumiista vaan ruumiillisuutta? Entä kun muistin apunakin vain niukin naukin toimiva tallenne päätyy olemuksellisten havaintojen lähdemateriaaliksi? Esityksistä kirjoittamiselle ylihistorialliset päätelmät ovat dramatisointeja, mutta luottaminen faktuaalisuuteenkaan ei voi olla paluuta empiriaan. Jäljelle jää työskentely tietomuotojen polveutumisten kautta ja erittely kielessä.

Hannu Eleniuksen esitys Kosken Korvaa (Exit-festivaali, 2001) ei ollut ulkonaisesti ja toiminnallisesti mikään ilmestys. Se oli monista edellisisistä esityksistä tehty punos yrityksenä ylittää tällä versiolla jo aikaisemmin toteutuneita mahdollisuuksia performancen aineksista. Se liittyi haluun keksiä vielä vähän lisää uutta, jotain mitä tekijä ei ollut aiemmin kokeillut.

Sen eräs, vielä mainitsematon, esityksellinen taustahahmo oli esillä La-Bas-studiossa (marraskuu 2000), jolloin Elenius aloitti projisomalla piirtoheittimen kankaalle jonkin muististani kadonneen mutta videotallenteeltani löytyvän tekstin, kunnes siirtyi näppäilemään akustista soittovehjettä performancen lopuksi. Siitä puuttui vielä Eleniuksen Exitissä kokeilema vuorovaikutus yleisön kanssa. Sen hän melko onnistuneesti viritteli pullonsa avulla.

Tapaus 10.


Performance.fi - satunnaisia otoksia on osa Amorph!01 performance festivaalin ohjelmaa.

AJANKOHTAISTA • TULOSSA • PROJEKTIT • MEDIAPAJA • GALLERIA • JÄSENET • YHTEYSTIEDOT
ETUSIVU • IN ENGLISH